2 teekkaria Japanissa

Loppukaneetit

2007-06-27T05:00:00.000+09:00

Rakkaat lukijat, kiitos ja anteeksi. Vaikka viime syksynä - juuri reissusta palanneena - intoa täynnä kuin ilmapallo - lupasin vielä kirjoitella tähän blogiin, niin toisinhan siinä kävi. Arki iski ja runosuoni kuivui.

Olin jo unohtanut koko blogin, mutta eksyin muutama päivä sitten puolivahingossa katsomaan tämän sivun kävijätilastoja vain huomatakseni että täällähän vieläkin käy ihmisiä päivittäin! (no, keskimäärin 2 kpl.. mut hei, on sekin jotain =) Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa vielä viimoisen muistelopostauksen, jossa retrospektiivisesti viittaan japani/vaihto-opiskelu -aihepiirin kannalta hyödyllisimpiin(?) kirjoituksiini (myönnettäköön etten ehkä ole kaikkein objektiivisin arvostelija). Tämä postaus siis toimikoon myös uusille lukijoille introna mitä tältä sivustolta ehkä kannattaa lukea, jos siis mitään.

Ensimmäisessä postauksessa esittäydyimme kansalle, ja kerroimme hieman tarkemmin mistä tulimme ja minne olimme menossa. Japaniin saavuttuamme koimme luonnollisesti kevyehkön kulttuurishokin, josta avauduimme muunmuassa asuntolasta ja sopeutumisvaiheesta kertovissa kirjoituksissa.

Kotokaupunkinamme kaukana kotoa toimi viehkeä Sendai (katso myös vänkä geotaggaus), jossa vaihto-opiskelimme, shoppailimme ja tutustuimme Japanin kulttuurin parhaisiin paloihin. Itsellänihän meinasi käydä vanhanaikaisesti tuon elektroniikan haalimisen kanssa. Siitä piti kuitenkin pitää huoli, että rahat riittivät myös vierailla ajoittain Tokiossa, jossa pääsimme mm. paikallisen karateseuran vieraiksi.

Päästyämme kiinni vaihto-opiskelun arkeen ja yllätyksiin, aloimme tehdä reportaaseja niinkin arkisista asioista kuin kaupassa käynneistä, ruokailusta (ks. myös osa2 ja osa3), pelihalleista ja koulumatkoista.

Arjen lomassa kerkesimme myös tekemään mitä mukavimpia retkiä! Käväisimme mm. Matsushimassa, vuoristomökkeilemässä ja luokkaretkellä!. Tiukasta akateemisesta väännöstä huolimatta ehdimme myös hieman urheilemaan joukkue- ja yksilölajeissa.

Kun opiskeluosuus oli viimoin ohi, oli aika suunnata pidemmälle reissulle Etelä-Japaniin: osa1, osa2, osa3, osa4 ja osa5.

Lisää artikkeleita löytyy tonkimalla käsipelillä tämän blogin arkistoja, ja kuvagalleriat (linkit oikealla sivupalkissa) ovat linjoilla.. öö.. toistaiseksi. Tämän pituinen tämä. Sayonara.

Japani - nähty

2006-08-31T04:27:00.000+09:00

Lopun ajan kunniaksi hieman pidempi combo-postaus:

Tokio uudemman kerran koettuna

Näinhän tässä taas kävi. Heti kun tuli vähän muuta tekemistä ja vapaa-aika lopsahti nii eipä ole paljon tullu blogia päivitettyä. Kirjoittelen nyt kuitenkin tässä jälkikäteen muutaman tekstinpätkän mitä onpi tapahtunut. Mun valikoivan huonoa muistia saapi syyttää tarinan holtittomasta loikkimisesa sinne tänne ja aikajanan menemisestä umpisolmuun.

Viimeksi blogiin tuli kirjoitettua Osakasta, josta meidän oli määrä siirtyä seuraavana päivänä Tokioon tyttöjä vastaan. Teoriassa se oli helppo homma: (vaihe 1)Juodaan nettikahvilassa vielä pari viimeistä kahvia/limpparia, (2)siirrytään Osakan JR-asemalle, (3)ostetaan liput aamun ensimmäiseen bussiin kohti Tokiota.(4)Hypätään huoletonna bussiin. Näin ehtisimme vielä viettämään iltapäivän Akihabarassa, etsimään kapsulihotellin josta seutaavana aamuna junaillen Naritaan. Täydellinen suunnitelma. Noh, olisi ollut, jos vaihe 3 ei olisi pissinyt.
-"Hyvää päivää, haluaisimme bussiliput mahdollisimman aikaisella linja-autolla Tokioon".
-"Ei onnistu. Tänään ei ole yhtään paikkaa vapaana."
-"Öhh. Entäpä olisiko Kiotosta lähtevissä busseissa tilaa."
-"Ei."
-"Jaha, doomo arikatoo."

Koska paikallisjuniin oli jo palanut käpy aiemmin, ei auttanut kuin pulittaa 100 juuroa per sieraipari Shinkansen -lipuista. Elämä on. No, ainakin saimme kerran kokea Japanin nopsat luotijunat ja ehdimme pörrätä sydämiemme kyllyydestä isossa A:ssa (persaukisina kylläkin).

Tokion perusnähtävyydet tuli kierrettyä tyttöin kanssa, mukavaa oli. Katsokaa vaikka kuvista, eipä noista niin ihmeellistä kerrottavaa ole. Niin siellähän muuten on sitten muutamia valikoituja otoksia mahtavalta Etelä-Japanin tourneeltakin.

Hyönteisräikän paluu ja kadonneet kutrit

Saavuttuamme tyttöjen kanssa takaisin Sendaihin meitä odottikin pari muhevamman luokan ylläriä. Astuttuamme bussista ulos Sendain aseman tuntumassa lausuimme Tonin kanssa ensimmäisenä ylistussanat Sendain ihanalle äänimaailmalle, josta puuttui se etelämmälle tyypillinen korviaraastava siritys. Noh, otimme taksin Kaikanille ja silloin se tapahtui. Läheisestä puusta alkoi kuulua tämä tuomionpäiväräksätys. Oikeasti, tuon hyönteisen äänentuottomekanismin täytyy koostuu rälläkästä ja sitkeästä metallipalkista.. eikä varmasti tuota samaa ääntä ollut kuulunut 2 viikkoa aiemmin. Okinawan pojat jimbeissään voinevat myös vahvistaa tämän faktan. Oliko yksi veijari päässyt kulkeutumaan salamatkustajana tavaroidemme seassa? Ennen Suomeen paluuta ruiskutan taatusti koko matkalaukkuni sisällön DDT:llä.

Toinen mainittu mullistus liittyy yllätys yllätys (nohevimmat lukivat saattoivat jopa aavistaa tämän) Katalonialaiseen ystäväämme, Matiakseen. Emme olleet tunnistaa henkilöä enää - takatukka.. se oli.. ppoissa! Mitä oli tapahtunut?!? Noh, Matias joutui ilmeisesti Japanilaisen yhteiskunnan tyypillisten ulkomaalaistereotypioiden uhriksi. Matiaksen hyvästä Japaninkielen taidosta huolimatta olivat ilmeisesti parturissa olettaneet, että ei ulkomaalainen osaa hyvin japania. Olivat tulkinneet annettuja ohjeita hieman omavaltaisesti. Sen sijaan, että olisivat vain lyhentäneet kutreja vain vähän, jättivätkin vain tyngät jäljelle. Banzai! (tai sitten väärinymmärryksen sijasta Matiaksen edellinen hiusluukki rikkoi jotain Japanin ulkonäködirektiiviä ja se vain _täytyi_ korjata ;)

Viime hetket Sendaissa

Niinhän se vain on, että kaikki loppuu aikanaan. Suomeen paluumme lähestyi uhkaavasti, olimme nimittäin suorittaneet Tonin kanssa pienehkön pelivedon ja aikaistaneet paluutamme parilla viikolla. Paluu Suomeen olikin siis itseasiassa jo 29.8.(eli vain päivän myöhemmin kuin tytöt). Emme kuitenkaan kertoneet tätä tytöille, vaan pidimme sen visusti yllätyksenä. Kehitimme lähes nerokkaan peitekertomuksen, että lähdemme vielä käymään Hokkaidossa. Tämän varjolla pystyimme suorittamaan Sendaissa viimeistelytoimenpiteitä niiden herättämättä liialti epäilystä. (kuin suoraan Agatha Christien kynästä ;)

Viimeinen viikko Sendaissa sujuikin shoppaillessa tyttöjen kanssa (shop 'till u drop), niiden vähien matkamuistojen metsästämisessä oli oma työnsä. Lisäksi matkalaukkujen paino ja tilavuusrajoitteet piti pitää mielessä. Toni joutuikin pistämään parin kymmenen kilon edestä meripostipakettia Suomeen. Itse ei onneksi tarvinut, olenkin tainnut sijoittaa omat rahani enemmänkin elektroniikkaan kuin kirjoihin yms. (tietenkin siksi kun niissä on suurempi hinta/paino -suhde, nih ;)

Kävimme tietenskin myös biitsillä taklailemassa aaltoja, ja hyvästelimme vielä Sendaihin jääviä ystäviämme. Yritimme myös syöttää tytöille perinteisi japanilaisia ruokia joihin olemme itse täällä tykästyneet. Muuten kyllä kaikki taisivat maistua, mutta raaka kala -osasto tuotti hieman vaikeuksia. Noh, jäihän enemmän sushia ja sashimia meille syötäväksi =)

Vaikka jätämmekin nyt hyvästit Japanille, tulen vielä kirjoittamaan tähän blogiin muutamia yhteenvedonomaisia tekstinpätkiä. (en ole vielä edes raportoinut mitään Sendain yöelämästä, vaikka luvattu on, ja perusteellinen taustatutkimuskin tullut suoritettua ;) Myös kuvagalleria tullaan laittamaan uudeen kuosiin (järjellisesti kategorisoituna olis tarkoitus). Pysykää kanavalla. Japani kuittaa ja kiittää!

Beppu on koettu [haa]

2006-08-19T02:14:00.000+09:00

Beppu on nyt nahty[heh], Kitamin pojat hyvastelty (railakkaasti, ellei jopa Konoha-ninja -tyyliin), ja meidan matkamme jatkuu Osakan kautta Tokioon josta sitten takaisin Sendaihin. Tokiosta mukaan nappaamme Riitan ja Tuulan, joille toimimme viikon verran kulttuurimatkaoppaina =)

Beppu on asukasmaaraltaan noin Tampereen kokoluokkaa, ja se on tunnettu useista nayttavista kuumista lahteistaa(Onseneista).. Naiden lisaksi Bepun toinen turistivaltti[hih] on (tietysti) tytto/hostess/moderni-geisha -business =) Viihdyimme Bepussa[hihih] mukavasti pari paivaa kiertaen nahtavyyksia ja palloillen ympari keskustaa.. ja tormasimme siella jopa pariin Tamperelaiseen opiskelijaan, jotka olivat myos kertamassa Japania.. kohtuu yhteensattuma.. Teemun ja Markun kanssa kavimme Bepun Beergardenissa[muahah] vetamassa huolelliset tankkaukset (taman jalkeen emme Tonin kanssa syoneetkaan mitaan 24 tuntiin).. ja illan lopuksi hyokkasimme Tamperelaisarmeijan voimin karaokeen - ja sen jalkeen Beppu ei ollut enaa entisensa [aaaahahha.. niisk]

Kuten rivien valista voinette huomata, paikkakunnan nimi heratti (nukkuvan?) alapaanhuumoripedon, ja kameraankin tarttui useita kymmenia huvittavia(?) kylttiteksteja =)

Nyt kirjoittelemme blogia ja kulutamme aikaa taalla Osakassa.. taas　yllattaen nettibaarissa, naa on oikeasti katsyja ja halvempia kun hotelliyopyminen.. noin 12 eurolla saa 10 tuntia kayttaa nettia, juoda kaffetta ja limua, lukea mangaa, kattoa dvdita, pelata pleikkaria, kayda suihkussa jne.. ei mikaan ihme etta taalla itamaissa porukkaa saattaa kupsahdella naihin mestoihin vuorokausien setittamisen paalle.. ;) Itseasiassa nyt kun tarkemmin laskee niin edellisesta 5 yosta olemme vain yhden viettaneet hotellissa.. eika edes juuri nyt vasyta =) Koko paivan vedimmekin lonkkaa laivalla Bepusta [keh-eh] Kobeen.

Norttipartio kuittaa, poistuu takavasemmalle ryystamaan "free drink" -virvokkeita, ja katsomaan You Tubesta David Hasselhoff -videoita.. Japanin parhaat palat alkaa olla nahty.. Kitamin pojille hauskaa loppureissua ja tytoille turvallista matkaa tannepain!

Hiroshima inDaHouse

2006-08-15T09:52:00.000+09:00

Jeps, Himejikin on nyt nahty (iihan jees) ja selvittiin viimein tanne Hiroshimaan viime yona huolellisen paikallisjunailun seurauksena. (vaikka Juuhachi-kippu onkin halpa, on silla pidempien siirtymien suhaaminen aikamoista tuskaa). Koska oli jo aika myoha, ja keli lammin, suoritimme aina-niin-edukkaan puistoyopymisen. Ja mikas sen parempi paikka kuin Hiroshiman Peace Memorial Park - aika lailla tasan se paikka johon jenkit lasauttivat A-pommin karvan reilut 61 vuotta takaperin. Puiston penkit olivat.. noh.. niin mukavat kuin puisilta penkeilta voi yleensa odottaa, mutta younet jaivat vahaisiksi..(syy: katso edellinen artikkeli)

Aamupalan jalkeen tulimme hengailemaan tanne nettikahvimaan sumpille ja limpalle (ja ehka myos blogaamaan =). Seuraavaksi olisi tarkoitus tsekata muut Hiroshiman, ja lahialueen, nahtavyydet. Huomenna matka jatkunee lautalla kohti Beppu:a (jjep, nimesta huolimatta kuulemma ihan mukava paikka), josta me sitten Tonin kanssa alamme suorittamaan Tokioon paluusen tahtaavia toimenpiteita.. Markku ja Teemu jatkavat siita viela Okinawalle.. (kay vanhan kyl kateeksi, mut jaapahan jotain uutta koettavaa seuraavillekin Japanin matkoille ;)

Koska olen luonteeltani laiska kirjoittaja, ja menen ennemmin lapi siita mista aita on jo valmiiksi kaadettu, en itse viitsi kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikkea kokemaamme.. ei silla etten haluaisi teidan tietavan mita taalla on puuhattu, vaan koska Markun ja Teemun blogit kertovat aika yksityiskohtaisesti samasta reissusta.. mita sita siis uudemman kerran samaa asiaa kirjoittamaan.. lukekaa sielta.. =)

Kuiva vaikenee taas, ainakin hetkeksi..

[zoologia-artikkeli] Maailman viheliaisin hyonteinen

2006-08-15T08:38:00.000+09:00

Tassa hieman valipalaa lukijoille:

Melkein valittomasti reissuseurueemme saavuttua Nagoyaan bongasimme Etela-Japanille tyypillisen luontoaanen: kovan hermojariipivan sirityksen. Ensin oletimme kyseessa olevan jonkin sortin superheinasirkkalauman, mutta totuus olikin viela karmeampi:
itse piru.

Seuraa TOP-5 -lista syista, jotka tekevat tasta ykkosen "vihatuimmat hyonteiseni" -kategoriassa:

Yksi elikko voi tuottaa jopa 100 desibelin aanenvoimakkuuden
Se on iso ja ruma
Se lentaa ja maastoutuu hyvin -> vaikea tappaa
Niita on paljon, ja ne tykkaa sirittaa kilpaa
Se ei lepaa yollakaan.

Suomen hyttyset ja paarmat ovat pieni kiusa verrattuna tahan veijariin, vaikkei tama pure/pistakaan. (tai ainakaan ne eivat viela ole aiheuttaneet muita kuin psyykkisia haittoja) Jos tama laji joskus yrittaa maihinnousua Suomeen, meitsi on taatusti eturintamassa Raid-purkit tanassa.

Osaka, Kioto, Nara - Been there, done that

2006-08-15T08:32:00.000+09:00

[tama artikkeli on kirjoitettu eilen 14.8. noin klo 12 aikoihin.. yritin blogata kannykalla, mutta johonkin sekin taas kaatui.. on se insinoori fiksu, mut ei viela tarpeeksi]

Osaka on nahty. Se on iso ja kuuma. Yovyimme mukavassa kapsulihotellissa ja paivat ollaan palloiltu kosteat pyyhkeet paassa kaupungilla.(paitsi etta se viilentaa kivasti, myos katu-uskottavuus nousee pari pykalaa)

Eilen teimme paivaretken Naraan, jossa pallistelimme maailman suurinta puurakennusta, Todajia, ja leikimme puistoalueella kesyjen bambien kanssa.(sopoilykuvamateriaalia ilmestyy myohemmin)

Nyt taitamme taivalta paikallisjunilla kohti Himejia, jossa lounastamme ja tarkastamme paikallisen linnan. Sielta junailumatka jatkuu Hiroshimaan illaksi, josta toivon mukaan loydamme majapaikan.. tai ainahan sita nailla keleilla voi suorittaa yopymisen ulkosallakin =) ..kerron myohemmin sitten lisaa kuinka aijille kavi.

Raportointia reissunpaalta

2006-08-11T12:51:00.000+09:00

Terve vaan kaikille! Ollaan nyt reissuporukalla (mina, Toni, Teemu ja Markku) taalla Kiotossa. Sendaista napattiin tosiaan botski Nagoyaan, jossa viivyttiin perati muutama tunti ennnekun tehtiin paatos jatkaa Kiotoon samantien.

Lauttamatka oli todella jees, yritettiin syoda laivan buffetti konkurssiin, juotiin olusta ja katottiin pari rainaa laivan leffateatterissa.. ainiin.. ja loikoiltiin kuumassa kylvyssa. Paatti myohastyi aikataulusta muutaman tunnin Nagoyaan iskeneen taifuunin takia.. yolla oli kieltamatta ihan mukava merenkaynti - ja jostain kaukaa kuului merisairauden suloista aannahtelya.

Jotta kaikki ei menisi liian helposti, unohdimme Matiakselta lainaamamme Lonely Planetin matkaoppaan Nagoyaan.. eli kun saavuimme illalla Kiotoon, olimme aika hukassa turistiinfopisteiden ollessa jo kiinni.. loysimme kuitenkin backbackkereiden suosimasta majatalosta halvan majoituksen.. Kiotossa olemme nyt paivisin kiertaneet temppeleita ja iltaisin ravitsemusliikkeita. Tormasimme jopa eraaseen suomalaistyttoon, joka on tampereelta kotoisin, ja joka on kaynyt Sendain Suomi-keskuksessa ja kuullut legendaa meidan juhannusjuhlistamme.. Maailma on aika pieni =)

Noh, nyt kaymaan Kyoto Imperial Palacessa ja sitten ostaan parit heittotahdet Budo Centerista! Haijjjah! Raportoin lisaa kun paasee jossain taas netin aareen.. Markkukin tossa vieressa kirjoittelee jotain omaan blogiinsa, kannattanee tsekata sekin ulos..

Perhe liikenteessä

2006-08-08T00:24:00.000+09:00

Morientes, loma on alkanut sen verran vauhdikkaasti ettei ole juuri ehtinyt kirjoitella. Noh, tässä tiivistelmä: Pikkuveli ja vanhemmat saapuivat alkuviikosta Sendaihin menoa katsomaan. Tuli käytyä shoppailemassa ja kelattua läpi pakolliset nähtävyydet. Jani (pikkuveli) tuli muiden vaihtareiden avustuksella tutustutettua Japanin menoskeneen =) (vasemmalla taivaallinen aamupala)

Kuten kuvasta näkyy, myös biitsillä tuli vierailtua. Tarkkaavaisimmat voinevat kuvasta laittaa merkille "pienehkön" sävyeron meikäläisen ja isukin välillä. Suomen kesä siis on ollut aika paljon suosiollisempi arskailulle kun mitä täkäläinen sadekausi.

Tänä viikonloppuna on myös Sendaissa ollut tämä Tanabata festivaali.. joka on noin tuplannut kaupungin katuja tallaavan sierainparimäärän. Myös Suomalaisia on bongattu ennätysmäärä: kollegamme Teemu ja Markku saapuivat Kitamista tänne vieraiksemme, ja TTY:ltä piipahti muitakin tuttuja kasvoja katsomaan lauantain ilotulitusta.

Huomenna lähdemmekin Kitamin poikain ja Tonin kanssa laivalla Nagoyaan, josta aloitamme parin viikon Etelä-Japanin -tourneen. Yritämme raportoida matkan varrelta jostain nettikahvilasta, mutta jos blogiin ei hetkeen päivitystä ilmeenny niin älkää vaipuko epätoivoon. Palailemma Sendaihin elokuun 23. päivän tienoilla, jolloin minun ja Tonin paremmat puoliskot ovat toivottavasti matkassa mukana. (nappaamme heidät kyytiin Tokiosta) Palataan arabialle, täältä tähän!

Sendai Geotaggin'

2006-07-31T13:16:00.000+09:00

Haa, törmäsin Pinserissä taannoin Geotaggauksesta kertovaan kirjoitukseen. Noh, sen verran on säätäjän vikaa, että pitihän sitä itsekin kokeilla =) Käsityötä tuohon upposi muutama tunti, mutta pällistelkääpä tuota: Luomus.

Google Maps -n00beille ohjeistettakoon, että vasemmasta yläkulmasta karttaa voi zoomata, oikeasta yläkulmasta vaihtaa satelliittikuvaan ja hiirellä raahaamalla pääsee liikuttamaan karttaa. Niitä oransseja möllyköitä painelemalla pitäisi siis näkyä kyseisestä paikasta napattu kuva (kuvaa klikkaamalla taas näkee suurennoksen).

Google Maps -h4x0reille kerrottakoon, että sivu luotiin seuraavasti: Ensin Picasan ja Google Earthin kanssa Geotagattiin kuvat. Itse sivu luotiin ROBOGeolla. Koska kyseisen ohjelman demoversio lisää mailin verran satunnaisvirhettä koordinaatteihin (eihän se käy!!!), korjattiin oikeat kordinaatit käsipelillä (kirous ja kuolema). Jälkihuomiona todettakoon, että ROBOGeon lisenssin olisi helposti saanut ostettua pelkästään tuon kartan korjaamiseen käytetetyn työajan palkalla ;)

Field Trip

2006-07-30T16:11:00.000+09:00

Näin lukukauden lopuksi yliopiston kansainvälisyysosasto järjesti vaihto-oppilaille tarkoitetun kenttäretken! Ja kerrassaan hauska reissuhan se sitten olikin. (Bussiin noustessani kokemista pienistä Battle Royal -viboista huolimatta =)

Perjantaille ohjelmassa oli tutustumiskäynti Nissanin autotehtaalle Tochigiin, Japanilaistyylinen illallanvietto ja yöpyminen Kinugawa Kanko Hotellissa. Lauantaina tutustuminen Nikko Toshogu -temppeliin ja Kegon vesiputousten pällistely.

Itse bussimatkat (reippaat 4 tuntia per suunta) kuluivat varsin rattoisasti. Kaikenkaikkiaan bussilastillisesta vaihtareita yli 10 (!) oli hommannut Japanista itselleen Nintendo DS Lite -pelikonsolit =) (ja kahdella luopiolla oli PSP) Nuo NDSL:t ovat varsin vekkuleita kapistuksia, koska niillä voi langattomasti pelata suuriakin turnauksia! Matkalla taisteltiin siis Tetriksen, Mario Kartin, Metroid Primen, Meteoksen ja monen muun pelin mestaruudesta =) Vaikka en itsekään Tetriksessä mikään käsi ole, niin täytyy tunnustaa että suomipojalla pyyhittiin takamusta niin amerikkalaisten kuin internationalcentterin henkilökuntaan kuuluvan japanilaistypsynkin toimesta. Ainoastaan Mario Kartissa pystyin pitämään hyvin puoliani. Ei se taida olla pelkkä myytti että Jenkeissä ja Japanissa nuoret pelaavat aika paljon..

Mitä itse nähtävyyksiin tuli, niin Nissanin tehtaalla oli ihan mielenkiintoista nähdä massiiviset liukuhihnat ja robotit toiminnassa. Nikko oli suurehko perinteinen temppelialue, ihan jees muttei mitenkään ihmeellinen. Vesiputous ja Nikko:n luontoalue oli todella nättiä seutua. Kuvia reissulta on nähtävissä osoitteissa (koska kuvathan kertovat paljon enemmän kuin meikän näpyttely, niin menkää katsomaan niitä, hushus) http://picasaweb.google.com/kuivis/, sekä http://picasaweb.google.com/toni.levanen/. Siirryimme käyttämään tuota Google Picasan tarjoamaa webbialbumitilaa, koska se on noin 100 kertaa näppärämpi systeemi kuin valikoida, koostaa ja siirrellä erillinen albumi omalle serverilleen =) (krhm.. ei, se ei ollut maksettu mainos)

OHI ON!

2006-07-27T23:27:00.000+09:00

Takana 4kk kestänyt vaihto-opiskelu -osuus; edesssä reilu kuukausi lomailua ja reissaamista Japanissa. Tämän takiahan tänne tultiin! Älkää toki kästittäkö väärin, ei tuo opiskeluosuus täysin vastenmielinen vaihe ollut - ja jotain hyödyllistäkin saattoi jäädä pääkoppaan. Eihän me täänne alunperinkään tultu veren maku suussa opiskelemaan (ja se suunnitelma piti =)

Pahoittelen syvästi että edellisestä blogipäivityksestä vierähti näinkin kauan, mutta.. (lue: seuraa tekosyitä) Kuten kaikki tärkeät ja suuret asiat, myös opintiemme täällä, päättyi arvoiseensa grandefinaleen. Maanantaina aamupäivästä oli Japanin kielioppikoe (aika vaikea, meni lottoamiseksi), puolenpäivän aikaan oli kokeen pienryhmäkeskusteluosuus (helppo, esiannetusta aiheesta) ja illalla oli vielä kuuntelukoe (osittain helpohko, samoja tehtäviä kuin itse kurssin aikana..)

Tiistaina olikin sitten vuorossa toteuttamani projektin loppuseminaariesityksen pitäminen. Itse projektin toteutus ja esityksen pitäminen onnistuivat ihan mukavasti, joten siitä pystyikin sitten hyvillä mielin jatkamaan prof. Kawamatan labratorion lukukaudenpäätösjuominkeihin =) Illastimme, ja lipitimme alkomahoolia 10 periteisen japanilaisen ruokalajin siivittämänä viihtyisässä ravitsemusliikkeessä.
Parin ensimmäisen oluen jälkeen juhlaväen keskustelukieli vaihtui kohteliaasta japanista drunken-engrishiksi (kumpaa ymmärsin paremmin, paha sanoa). Tämän jälkeen tuli vielä jatkettua muutaman samanhenkisen labrakaverin kanssa karaokepaikkaan juomaan lisää ilolientä. Oli aika, eh, mielenkiintoinen kokemus kuulla Muumien tunnari 6:n japanilaisen kuorokaraokena. (taisivat laulaa läpi melkein kaikkien animesarjojen tunnaritkin mitä löysivät tarjonnasta=)

Keskiviikkona sitten seurasi se viimeinen koittelemus: Kanji-tentti. Alkuviikon muilta kiireitä oli kertaaminen jäänyt hieman puolitiehen, ja edellisen illan johdosta ei ollut kovin freessi olo. Sain kuitenkin sen verran piirreltyä harakanvarpaita paperiin, että olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen. Ja kun keskiviikkona kaikilla muillakin vaihto-oppilailla oli homma paketissa, niin pitihän sitä taas juhlistaa.. ja taas kerran aamuyön tunteina raikasi gaijin-lauman epävireinen karaoke jostain Sendain uumenista..

Suomi-Ruotsi maaottelu

2006-07-17T15:53:00.000+09:00

Viime lauantaina yliopistolla oli jonkin sortin suuri urheiluteemapäivä - "7 Universies Athletic Meet". Tämän kunniaksi myös Kyokushinkai Karate -klubi järjesti seuransisäisen turnauksen. Thomas, Ruotsalainen vaihtari, jo pidempään harrastaneena ehdotti, että josko mekin osallistuisimme kisoihin. Kävi ilmi, että me emme saaneet osallistua samaan sarjaan kuin kerhon muut harrastajat. Joko tämä johtui siitä, että meitä ei lasketä siis seuran virallisksi jäseniksi, tai siitä että olemme paria painoluokkaa ylempänä ;) Kuitenkin, he perustivat meillä oman super-raskaan(?!?) sarjan (punnituksessa meikä oli 80kiloa, Thomas 89kiloa)

No, tottahan toki päätimme osallistua, siitähän tulisi hieno Suomi-Ruotsi -maaottelu =) Lajiin vihkiytymättömille kerrottakoon hieman taustoja: Kyokushinkai Karate on varsin tuore karaten tyylisuunta, 60-luvulla perustettu ja nykyään se on yksi Japanissa eniten harrastetuin karaten tyylisuunta. Googlettamalla varmasti löydätte lisätietoja. Ottelut käydään full-contact -säännöin, vailla käsisuojuksia. Säännöissä päähän kohdistuvat lyönnit on kielletty, potkia saa. Ottelu kestää 2 minuuttia, jonka jälkeen 3 tuomaria ratkaisevat äänestyksellä voittajan. (voittaa voi tietenkin myös tyrmäyksellä) Jos tuomarit äänestävät tasapeliä, jatketaan uudella 2 minuutin jatkoerällä.

Itse ottelu oli todella tasaväkinen. Se ratkesi vasta toisessa jatkoerässä, kun meikältä vaan loppui kunto kesken. En ollut ihan varautunut 6 minuutin matsiin =)Ruotsi voitti siis tällä kertaa, no me saatiin sentään euroviisut ;) Kaikenkaikkiaa urani ensimmäinen full-contact kilpailuottelu (niin, olihan se myös Thomakselle ensimmäinen) oli varsin opettavainen, ja nyt taas tietää mille osa-alueille kannattaa treeneissä enemmän kiinnittää huomiota =) Tosin nyt on joka paikka sen verran täynnä mustelmia ja ruhjeita, ettei tällä viikolla taida pystyä venymään treeneihin.. pitää vahän palautua.. (laiska kun on ;)

Ja-pan #2

2006-07-17T15:19:00.000+09:00

Niin tosiaan, aiemmin oli puhetta tästä meiän projektista leipoa itse leipää.. ja siitähän tuli hyvää! Oi-shiiii, kuten kuvasta ilmennee.. Paistoimme kyseisen leivän riisiheitintä leipäkoneenomaisesti käyttäen, koska täällä asuntolassa ei juuri käypiä uuneja ole. Siis onhan täällä yksi kommuuni-kaasu-uuni, mutta sillä on vähän vaikea leipoa mitään. (Minun taidoillani) sen lämmittäminen tiettyyn lämpötilaan - edes +-100 celsiusasteen tarkkuudella - on sula mahdottomuus.

Mutta seuraavaksi ryhdymme metsästämään ruisjauhoja.. Tummaa leipää riisikeittimellä - ristittäköön se Samipan #3:ksi. (#1 olkoon ne sämpylänkuvatukset joita joskus köksäntuntien inspiroimana väsäilin.. oi niitä aikoja)

Labroinväliset lentiskisat

2006-07-14T10:22:00.000+09:00

Tällä ja viime viikolla on otettu eri professorien tutkimusryhmistä mittaa.. lentopalloturnauksessa. Lienee sanomattakin selvää, että päätä pidemmät "ulkomaalaisvahvistukset" ovat varsin tervettulleita pelaamaan. Vaikka pohjimmiltaan peli on hyvin samanlainen kuin kotosuomessakin, muutama oudohko eroavaisuus löytyy: Ensiksikin kummallakin joukkueella on 9 pelaajaa kerrallaan kentällä. Kenttä on ilmeisesti vain vähän suurempi, eli vilinää ja yhteentörmäyksiä riittää - kontaktilaji siis. Lisäksi syöttöä saa yrittää kahdesti, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.

Sitten lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia.. kun lämpöä hallissa on noin 30 astetta, ja ilmankosteus huomattava, muodostuu kentälle ennenpitkää hikilätäköitä. Vaikka nämä mopattaisiinkin pois ennen uuden pelin alkua, on lakatun puulattian ja sisäpelitossun välinen kitkakerroin samaa luokkaa kun kahden märän jääpalan. Eli itse peli näytti enemmän chevychase-tyyliseltä kaatuilufarssilta kuin urheilulta =)

Pelailu oli kuitenkin todella hauskaa, vaikka meikän labra karsiutuikin jatkosta.. (ei sinänsä että olisimme olleet huonompia, mutta arpa antoi meille 2 erää kolmesta sillä liukkaammalla puolella, nih) Toni taitaa olla paraikaa johtamassa omaa joukkuettaan uusiin voittoihin. Ganbare!

ps. Siinä vielä Kawamata-labran keisarillinen lentopalloedustus

Kuppinuudelsberger

2006-07-10T23:39:00.000+09:00

Howdy How! Jottei viimekuisen ruokaspeciaalin jäljiltä teille jäisi ruokailutottumuksistamme mielikuvaa, jossa syömme päivät läpeensä mitä hienostuneempia kulinaristia teoksia, esittelen hieman maanläheisemmän ruoanlaittoalgoritmin.

Vaihe #1

Poimitaan lähisupermarketista kyytiin mielenkiintoisen näköinen lisää-vain-vesi -kuppinuudelipakkaus. Koska täällä valinnanvaraa löytyy varmaan usean sadan erilaisen maku-valmistaja-combinaation muodossa, ei tarvitse aina syödä sitä samaa perusmättöä.
Vaikka ei ihan kaikkia kannen Kanji-merkkejä osaisikaan lukea, yleensä kuvaa katsomalla saa hyvän perstuntuman sisältääkö kyseinen pakkaus skandinaavisen lihansyöjän ravinnoksi kelpaavaa ruokaa.

Vaihe #2

Laitetaan vesi kiehumaan, avataan pakkaus ja ihmetellään sisältä löytyvää pikkupussien kirjoa. Tyhjennetään kaikkien sisältö kuppiin, ja kaadetaan kiehuvaa vettä kupin sisällä olevaan merkkiviivaan asti. Tämän jälkeen odotellaan rauhassa pakkauksessa määritelty aika (3-5min).

Vaihe #3

Kaadetaan kupista ylimääräinen vesi pois kätevän alumiinifoliosihviläreunuksen avustuksella. Annetaan jäähtyä hetken, ja maistetaan. Tämän jälkeen yleensä sadatellaan hetki, koska herkullisen näköinen kuppinuudeli maistuu "meren antimille".. Tuli kaupassa taas sooloiltua ja valittua "mielenkiintoinen uutuus". Miksei vaan voinut pysyä siinä tutussa ja hyväksihavaitussa vaihtoehdossa? Noh, peli ei ole vielä menetetty, lisätään kuppiin muutama tujaus "Hot Sauce From Hell, The Hottest Hot Sauce in the World":iä =) Tämän jälkeen ei maistu kyllä tippaakaan läpi mikään äyriäinen! Voitto!

Mitä, eikö täällä saa metsästää?!?

2006-07-09T21:38:00.000+09:00

Japani on kyllä kiistatta varoityskylttibongaajan paratiisi. Tämä kaunokainen(guruille vinkkinä: kuvaa klikkaamalla sen näkee suurempana ;)) tuli vastaan kävellessämme "The Mall" -nimiselle ostoskeskukselle. Sattumoisin "The Mall":ssa oli paraikaa käynnissä "The Bargain" -aleviikot. Ja kuinka ollakkaan, löytyihän sieltä myös se pieni putiikki nimeltään "The Shop". Kerrassaan nokkelaa.

Perjantai.. kauppareissu..

2006-07-07T20:00:00.000+09:00

Nii, Perjantait on yleensä vähän tämmösiä. Pitää koittaa nollata menneen viikon taakka että loppuviikonlopun pystyy rauhassa lepäilemään seuraavaa viikkoa varten (håå?). Noh, tänä perjantaina labrapäivän päätteeksi mentiin Tonin kanssa kaupoille. Suunnistimme tälläkertaa hieman vaki-Seiyuamme suurempaan Coop Miyagi -supermarkettiin. Aiemmin viikolla yritimme turhaan metsästää Seiyusta kuivahiivaa.. tai ihan mitä tahansa hiivaa.. Jostain kumman syystä on alkanut täällä tehdä mieli kunnon leipää, ja kun sitähän ei oikein kaupasta löydä niin pitää tehdä itse sitte.. (Noh, lisäinspiraationa on lisäksi toiminut Yakitate! Japan! -niminen animesarja) 648-kerroksinen Super Vapor Action Croissant!!! huaaa!

No nyt eksyttiin hieman päivän aiheesta.. eli Coopin yläkerrassa sijaitsee kohtuu suurikokoinen Arcade, johon suunnistimme ennen ruokaostoksia. Pidemmän aikaa on jo tehnyt mieli teettää moiset Purikura-ultrasöpövalokuvat.. älkää kysykö miksi, tää kulttuuri vie mielenterveyden.. nykyään sitä huomaa jo vaistomattaan tekevänsä Yatta!-poseerauksia kameran edessä kuin kunnon nipponteinixit konsanaan (sori Mikko =) Niin, arvoimme hetken kyseisen masiinan kanssa, että saimme kyseiset kuvat ulos.. seuraavalla kerralla olemme paremmin perillä, ja auta armias, kuvistamme tulee entistäkin söpömpiä!

Niin, ja vielä siitä itse kauppareissusta.. marketissahan oli Suntory -panimon myyntiedustaja paikalla tarjoilemassa viskimaistiaisia.. (onko joku Suomessa törmännyt viskimaistiaisiin ruokamarketissa? Only in Japan, baby!) Noh, menimme nohevasti siihen tiskille, ja esittelijätyttönen kysäisi, notta laitetaanko kolan vai ginger alen kanssa.. no siihen me, että "myö ollaan Suomesta, laita raakana vaan (Sonomana iidesu)" Tähän tyttönen sitten silmät pyöreenä, että oletteko ihan varmoja(hontou ni daijoubudeska)? ja osoitteli etiketin 50,5% merkintää. No, me oltiin jotta "daijoubu, daijoubu" ja kumottiin ~2cl shotit huiviin "ahh"-huokauksen saattelemana.. Oli tytön ilme kyllä priceless tasoa.. noukittiin siitä vielä yksi pullo ostoskoriin niin saatiin aika harras hymy ja kiitos. (oli se loppupeleissä ihan hyvänmakuista viskiä, vaikkakin ei ihan edullisimmasta päästä).

Ps. pahoittelen tästä rönsyilevästä kerronnasta, mutta pitihän sitä sitten alkaa juhlistamaan perjantain tuloa, kun kerran sai vähän viskinmakua kielenpäälle ;) Ppalaillaaan moi!

Pako luontoon

2006-07-04T15:54:00.000+09:00

Viime viikolla suoritimme hieman pelihenkisiä liikahduksia. Kun lämpötila uhkasi puhkoa 30 celsiusastetta ja sääsedät lupailivat kirkasta taivasta, kärsi labrassaistumismotivaatio pienen kolauksen. Meiltä tiedusteltiin olisimmeko halukkaita lähtemään päivän varoajalla keskellä viikkoa mökkeilemään - päätöstä ei tarvinut liian kauaa arpoa =)

Vuokra-autoon ahtautui 10-päinen monikansallinen mökkiseurue, ja GPS:n avulla otettiin suunta kaupan kautta kohti Mt. Gassania (noin 120km.. öö.. johonkin päin Sendaista). Perille päästyämme ilta oli jo hämärtynyt, ja aloitimme välittömästi grillaustoimenpiteet. 10:tä kiloa lihaa, kortinpelausta, mutalammikossa polskuttelua ja muutaman tunnin unia myöhemmin olikin jo aamu valjennut. Oli kohtuu positiivinen shokki huomata olevansa keskellä mitä kauneinta maisemaa - krapula kaikkosi sen siliän tien =) Lumipäällysteisiä vuoria horisontissa, pieniä puroja (liplapliplap), kukkia ja vihreyttä kaikkialla. Kuinka sitä olikaan kaivannut luontoon muutaman kuukauden kaupungissaolon jälkeen.

Noh, siinä sitten puputeltiin aamupalaa ulkona mukavassa miljöössä ja pelailtiin futista nurmella (arvatkaa paloiko nahka - kyllä, 25 kertoimisesta vauvaniveasta huolimatta). Takaisin piti lähteä ajelemaan jo puolen päivän aikoihin kun vuokra-auton palautusaika asetti rajoitteita. Matkalla pysähdyttiin järvelle, taas uskomattoman kauniita maisemia, en edes yritä kuvailla, katsokaa itse kuvagalleriasta.

Vaikka ajomatkat eivät olleetkaan ihan suurinta herkkua pienehkön ylilastauksen ansiosta, oli reissu mitä mainioin palauttamaan hieman virtaa opiskelu-akkuun. Enää 4 viikon rypistys ja sitten alkaa se kauan odotettu loma. Pääsee reissalemaan ympäri Jaappanin hienoa luontoa. Grreit.

ps. hieno hellehattu mulla, eiks jeh.

Juhannusjuttu

2006-06-27T23:14:00.000+09:00

Noniin, pahoittelen että kesti hieman tämä raportointi.. kuten aiemmassa raportissa uhkasimme, pääsimme siis viettämään perin Suomalaista Juhannusta täällä Sendaissakin. Paikalle oli kutsuttu kaikki lähiseudun suomalaiset, tai ainakin ne joista Sendai-Finland Wellbeing Centerissä tiedettiin. Itse olin hieman yllättyt, että meitä on täällä näinkin paljon ('bout 15 sierainparia) Lisäksi paikalla oli N kpl paikallisia, jotka tavalla tai toisella liittyvät joko Centerin toimintaan.. tai johonkin muuhun, elkää multa kysykö =)

Ohjelmassa oli perinteiset kesäkisat (tikkaa, saappaanheittoa ja ilmapallojen puhkomista(?), sauna ja mikä parasta - suomalaista sapuskaa! Löytyi ruisleipää, poroa, halvan salmiakkia, kossua, A-luokan makkaraa(!!!!) ja Auran sinappia.. aijjjettä! kyllä tekikikin hyvää melkein 3 kuukauden tauon jälkeen, tällä jaksaa taas pari kuukautta painaa.

Ja mitä itse juhannuksenvieton viettoon tuli, niin sekin tuli hoidettua perisuomalaiseen tyyliin - saldona kadonneita muistikuvia, kameroita kännyköitä ja polkupyörä ;) (suurin osa kadonneista kamoista taitaa olla palanneet jo omistajilleen, paitsi muutamat filminpätkät ja Juhon konkeli..)

Ps. jos olet yöllä eksyksissä pyörän kanssa, ei välttämättä kannata hylätä pyörää ja karauttaa taksilla kotiin.. suattaapi olla että seuraavana aamuna pyörän löytäminen ei ole ihan heleppo homma =)

Päiväretki ja Jussin odotusta

2006-06-23T10:46:00.000+09:00

Eilen oli Tohoku Universityn 99. perustamisvuosipäivä, mikä tarkoitti sitä ettei tarvinut mennä luennoille tahi labraan.. ihan sopiva tapa juhlistaa vuosipäivää imho. No, kuitenkin, koska tämä lomapäivä tuli ikäänkuin puskista, päätimme ottaa kauniista päivästä ilon irti lähtemällä päiväretkelle Matsushimaan. Otimme junan kohti Sendain satamaa, josta kiskaisimme sightseeingpaatilla Matsushimaan, jonka sanotaan saaristoineen olevan yksi Japanin TOP-3 maisemanähtävyyksistä (tää kansa oikeasti rakastaa näitä TOP-listoja)

Reissu oli mitä mainioin kameran ulkoiluttamiselle, ja tulihan noita kuvia räiskittyäkin reippaasti.. Kuvagalleriaan laitoin kuitenkin vain murto-osan, ei ketään kiinnosta katsoa satoja kuvia lokeista ja parista saaresta ;) Paljon kävelyä ja hikoilua sisältäneen päivän jälkeen rentoduimme parin olusen ja exoottisen ruokapalan äärellä, jonka jälkeen junailimme itsemme takaisin Sendaihin. Maisemat olivat kyl ihan jees, mutta pientä ylimainostuksen makua tässä TOP-3 -jutussa on haisteltavissa..

Nyt täällä labrassa kirjoittelen tätä juttua, koska alkaa tuo juhannuksen juhlahumu jo sen verran kutitella, ettei "vakavasta" ajatustyöstä tunnu tulevan mitään.. Tänään osallistumme Sendai-Finland Wellbeing Centerin järjestämään Suomi-juhannusjuhlaan.. eli ainakin saunaan pääsee! toivottavasti sieltä löytyisi myös vihta =) itse varustaudumme Tonin kanssa iltaan kypsyttämällä Hauen(sen nestemäisen).. mmm.. tulemme varmasti raportoimaan jussin kulusta myöhemmin, kunhan futsukayoi (toisen päivän tuska.. ehkä jopa kolmen) hellittää ;)

HYVÄÄ JUSSIA SINNE, SENDAI KUITTAAA!

Arkea ja Juhlaa: Ruokaspeciaali

2006-06-19T22:59:00.000+09:00

Tämän artikkelin tarkoitus on selventää teille lukijoille, mitä perusnirso suomalainen pystyy Japanissa syomään, ja mitä siitä joutuu kärsimään. Valokeilassa on muutama vakiruokailupaikoiksemme valikoitunut lafka.. ja hoidetaan homma taas maan tavalla, eli TOP-5 -listana. Mutta ennen tätä kirsikkaa kermiksen päällä valotettakoon hieman arkiruokailumme saloja.

Päivisin kampuksella tulee yleensä syötyä yksi lämmin ateria.. suosikkeihimme kuuluvat erilaiset curry- ja ramen-annokset: noin 3 eurolla saa napaansa sen verran täytettä että jaksaa iltaan asti. Valinnanvaraa onneksi löytyy varsin kiitettävästi Juvenekseen verrattuna. Iltaisin yleensä pistämme Tonin ja Matiaksen kanssa kokkauspiirin pystyyn ja valmistamme jotain perussafkoja, kuten kanasalaattia (kana on täällä iihanan halpaa), pekonimunakkaita ja pastaa erilaisilla kastikkeilla. Aina sillon tällöin myös irroittelemme esim. possun ulkofilepihvillä punaviini- tai sinihomejuustokastikkeessa.. kuvassa meitsin maailmankuulut viskissä liekitetyt banaanit (tarjoillaan tietenkin vaniljajäätelön kera)

Safkapaikka nro. 5 :: Kaitensushi
Kaitensushi toimiipi niin, että sushikokit väsäävät koko ajan pieniä herkkulautasia ja asettavat ne liukuhihnalle.. Tästä liukuhihnalta niitä saa sitten mielensä mukaan poimia. (saa toki kokilta suoraankin tilata mieleisen lautasen jos sitä ei juuri satu nokan edessä pyörimään) Ravintolasta poistuttaessa maksu tapahtuu hotkittujen lautasten määrän ja värin perusteella. Lautasen hinnat (pari sushipaakkua per plaatta) alkavat noin 100 jenistä(~70centtiä), jolla saa esim. perinteisiä lohi tai katkarapupaloja.. paremmista paloista (toro, tonnikalan rasvaisemmat osat) voi joutua pulittamaan kuusinkertaisen hinnan. Testiryhmämme on sitä mieltä että kaitensushi on erittäin herkullinen vaihtoehto, mutta raavas skandinaavi tarvitsee ainakin 10-12 lautasta täyttyäkseen, joten hintaakin kertyy.. eihän sitä nyt pelkkiä niitä satkun lautasia jaksa kiskoa ;)

Safkamesta nro. 4 :: Yoshinoya
Japanin vastine kännimäkille.. 24/7 auki oleva ruokaketju, jonka yakiniku-annos pelastaa, niin illan ensimmäiseen kuppilaan mentäessä, kuin viimeisen karaokekiekauksen vaiettuakin - tai parhaina iltoina molempiin suuntiin =) Kulhollisesta riisiä ja rasvassa paistettua possunlihaa, miso-keitosta ja vedestä köyhtyy noin 3 euron verran.. ei paha, ei ollenkaan.

Safkamesta nro. 3 :: Sushi on the Roll
Tämä rullasusheihin erikoistunut paikka lasketaan jo hieman hienompien ravintoloiden kastiin. Philadelphia rulla-annosta (~900 jeniä, täyteen tulee) voi suositella varauksettomasti kaikille, myös aiemmin raakaa kalaa kammonnut suomalaisjäpikkä vetää tätä kuin sisäfileetä konsanaan.. OISHIII! Myös lounastarjouksena oleva herushii-ranchi (healthy-lunch, kuvassa, 1000jeniä ;) tarjoaa rahalle vastinetta.. palanpainikkeeksi saa vielä kahvin ja päivän jälkkärin.

Safkamesta nro. 2 :: The Best of the Best

Tämä enemmän kuin osuvasti nimetty Gyoza-ravintola sijaitsee aivan kaikanin välittömässä läheisyydessä. 8 kappaleen setti kiinalaistyylisiä, joko rasvassa paistettuja tai vedessä höyrystettyjä, liha/kasvistäytteisiä taikinamönttejä vie kielen ja nälän mennessään karjulta kuin karjulta. Riisin ja mison kanssa tästä ilosta kärsii vain 695 jeniä.. Ainoaksi miinukseksi laskettakoon joka ikisellä kerralla tapahtuva kielen palovammoittaminen.. se vaan on niin perhanan herkullista, ettei jaksa odotella että jäähtyy =)

Safkamesta nro. 1 :: Asuntolan katto, oma grilli

Ahh, vain taivas on rajana.. paras ostos miesmuistiin!

Arkielämän yllätyksiä: Kakka!!

2006-06-18T13:27:00.000+09:00

Joskus aiemminkin on tullut nuristua hienon asuntolamme suihkutiloista, mutta että tämäkin vielä.. =) Sinänsä kyllä hyvä lappu kaikin puolin, vaikka tuskin suihkun lattioille tarpeitaan tekevä henkilö ymmärtää kehoitusta "do not empty your bowels" Onneksi lappuun on myös skriivattu kansankielinen versio kehotuksesta.. Lisäksi 2(!!) huutomerkkiä kielivät täällä siitä että lapun kirjoittajat ovat olleet tooodella vihaisia.. ;)

Kenttäreportaasi: Rytmi veressä, ja veriroiskeita seinällä

2006-06-17T12:40:00.000+09:00

Vaikka nipponilaisten arkirutiineista moni onkin vielä avautumati, ainakin yksi osa-alue jaksaa aina aiheuttaa silkan ihastuksen huokauksia: Pelihallit! Lapsuutensa kuusnepan ja Super Nintendo:n kanssa viettäneenä sitä pystyy hyvin samaistumaan japanilaisten pelailuviehtymykseen.. eikä täältä kyllä valinnanvarakaan pääse ihan heti loppumaan =)

Ensimmäisenä arcade-halleissa huomio kiinnittyy rytmipelien kirjoon.. Okei, Suomessa tanssimatto on ollut jo hetken IN, ja joku on saattanut kummastella Anttilan Top-Ten osastolla myytävää Donkey Konga -rummuttelupeliä.. Täällä rytmipelejä onkin sellainen läjä, ettei tälläinen sunnuntaipöytärummuttaja uskalla edes lähestyä puoliakaan niistä. On kuitenkin ihan hauskaa katsottavaa kun 13-vuotiaat koulupukuhyypät takovat 500:n komboja nuoren Anakin Skywalkerin reflekseillä. Toistaiseksi vastaan on tullut mitä oudomman näköisiä rumpu-valourku-syntikka-panhuilu- kitara-simulaattoreita (kuvassa rumpaliviritys sieltä realistisemmasta päästä).

Vasurilla kohtuu mielenkiintoisen näköinen DJ-simu-rytmispel levareineen ja miksauspöytineen.. kewl \m/

Ja jottei koko nuorisosta kasvaisi isona jpoppareita, löytyy myös wannabe-yakuzoille runsaasti oman alan koulutusta ;)

Special RESEARCH Student

2006-06-08T12:44:00.000+09:00

Olette ehkä aiemmin törmänneet tässä blogissa ylimalkaisiin viitteisiin "labratyöskentelystä". Nyt voisi olla hyvä aika raottaa hieman sitä salamyhkäisyyden verhoa, joka varjostaa tätä salaperäistä ajanvietettä. (pahoittelen jo etukäteen artikkelin sisältämän teknisen slangin paljoutta - vähän pitää sillon tällön yrittää päteä)

Kertaus on opintojen täti: eli meidät hyväksyttiin vaihto-oppilaiksi tänne Tohoku Universityyn statuksella "Special Research Student" (Speciaalisuutemme syytä saa yrittää spekuloida aivan vapaasti =) Tämä hieno titteli pitää sisällään sen, että ensisijainen toimenkuvamme on työskennellä täällä meille määrättyjen professorien alaisuudessa, heidän laboratorioissaan. Erinäisten kurssien suorittaminen onkin sitten vapaa-ehtoista.. ja se mikä ei ole pakollista, niiiin.. (mitä nyt vähän japaninkursseja kun kerran täällä ollaan)

Minut on sijoitettu Professori Kawamatan laboratorioon, joka on aika kovatasoinen digitaalisen signaalinkäsittelyn alalla. Ohessa labran ryhmäpotretti, josta voi bongata ainakin pari mielenkiintoista yksityiskohtaa: 1. mun paita, 2. kuvan ainoa naishenkilö ei suinkaan ole opiskelija vaan laitossihteeri, 3. mä en suinkaan ole noin pitkä, vaan muut ovat lyhyitä ;) Kuvan vanhemmista mieshenkilöistä vasen on Abe-sensei ja oikeanpuoleinen on professori Kawamata - molemmat ovat varsin mukavia ja kommunikoivat myös sujuvasti englanniksi. Keskirivin toinen oikealta on tutorini Kouno-san - mukava kaveri, mutta ei kommunikoi niinkään sujuvasti englanniksi ;) Toni kuuluu professori Adachin labratorioon, joka tutkii digitaalisen siirtotekniikan päivänpolttavia ongelmia, sen enempää en siitä tiedäkään =)

Labrassa minun tehtävänäni on tutkia erilaisia algoritmeja naarmujen poistamiseen vanhoista filmipätkistä, jotka on ensin skannattu digitaaliseen muotoon [Line scratch detection and removal on historical film material]. Minulle annettiin kätöseen ennen toista maailmansotaa Sendaista kuvattua filmimateriaalia, joka minun on tarkoitus entisöidä Matlabilla toteuttamillani algoritmeilla. Tehtävä on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta myös kohtuullisen haastava. Viime viikolla pidin labratorion seminaarissa ensimmäisen esitykseni liittyen aihealueeseen(kuvassa esityksen slide nro. 13), ja heinäkuun lopussa pitäisi pitää final presentation johon tietenkin kuuluu restauroidun videopätkän esittäminen.. kiirettä pukkaa.. Seminaariesitykset saan onneksi pitää englanniksi (+ japaninkielinen yhteenveto), mikä takaa sen ettei 90% esityksen kuulijoista tajua siitä halaistua sanaa.. enää pitää keksiä kuinka saan narutettua niitä loppuja 10%:a ;)

Labran arjesta ja oheistoiminteista kirjoittelen varmasti lisää myöhemmin.. vaikka tämä artikkeli olikin hiukka kuivahko, täältä irtoaa myös aika mehukastakin tarinaa - odottakaas vaan. ..to be continued.

Viikkorutiini

2006-06-06T19:17:00.000+09:00

Syvät pahoittelut laiskasta kirjoittelutahdista. Tässä viimepäivinä on ollut vähän kiirus japaninkurssien välikokeiden, seminaariesitysten valmistelun ja [lisää oma lempitekosyysi tähän] kanssa.. Mutta tässä lähipäivinä voisi vaikka kirjoitella muuteman yleispätevän artikkelin vähän siitä sun tästä aiheesta. Koska täällä ei lähiaikoina tosiaan mitään kovin kummoista ole sattunut, kuvaillaan nyt sitten vaikka aluksi näitä vakiintuneita arkirutiineja.. =)

Maanantai :: Musertava viikon aloitus

Herätys noin 7.30, aamusuihku(hrr), aamukahvi(ikävä kunnon kahvia =/) ja paniikkiluku aamun sanakokeisiin (pitävät perskules joka tunnin alussa sana- ja kertauskokeet) Klo 8.50 - 12.00 Japanin kielioppia.. 13-14.30 漢字を勉強します。(opiskellaan näitä harakanvarpaita) Klo 16.20-17.50 Japanese Listening ja 18-19.30 Reading [itse olen niin laiska että jätin tuon lukemiskurssin samantien, mutta Toni on jaksanut käydä siellä.. mulle riittää 9h koulupäivä ihan mainiosti ;) ]

Illalla sitten yleensä kokkaillaan Tonin ja Matiaksen kanssa kimpassa jotain hyvää ruokaa ja katotaan esmes joku leffa.. (tällä hetkellä seuraamme ahkerasti Prison Breakkia)

Tiistai :: Labraa ja mustelmia

Aamulla saa nukkua vähän pidempään, mutta yleensä klo 10 maissa tulee kiivettyä Aobayamalle labraan, jossa suoritetaan omatoimista tutkimustyötä professorin antamasta aiheesta. Klo 17 valuminen Kawauchilla alkaviin Kyokushinkai-Karate -treeneihin, jotka kestävät pari tuntia.. sen jälkeen tulee yleensä jäätyä vielä hetkeksi vetristelemään, sparrailemaan ja hengailemaan. Kuva on napattu karateseuran omista kisoista parin viikon takaa. Illalla taas ruokailusettiä ja hyvissä ajoin valmistautumista keskiviikkoaamun kokeisiin(kköhköh..).

Keskiviikko :: Pikkumaanantai

Keskiviikko on kielioppi- ja kanjituntien osalta samanlainen kuin maanataikin.. mutta loppupäivä onkin sitten vapaa omatoimiselle neppailulle. Yleensä käydään kaupungilla pyörähtämässä.. ruokakaupasta hakemassa raaka-aineita iltojen kokkaussessioihin.. ehkä vähän omatoimista opiskelua(?).. tietokoneella leikkimistä myöhään yöhön.. mitä milloinkin =)

Torstai :: tiistain toisinto (paitsi ei tieteskää valmistauduta keskiviikon kokeisiin ;)

Perjantai - Sunnuntai :: Enimmäkseen rentoilua

Perjantaina tulee vietettyä labrassa joku 6-7 tuntia.. sen jälkeen alkaakin viikonloppu, joka on varattu erinäisille virkistäytymistoimenpiteille (grillausta, Sendain kiertelyä, illanviettoja, you name it). Lauantaina on iltapäivällä vielä karateharkat, jos vain olotila(二日酔い) antaa myöden eikä ole muuta tärkeää puuhailtavaa. Sunnuntaina sitten taas illasta voi valmistautua(lähinnä henkisesti) maanantaiaamun kokeisiin (leffa tai pari.. ;)

Elektroninen yhteenveto

2006-05-28T13:22:00.000+09:00

Tässä vaiheessa (noin 1/3 reissusta takana.. huhuh että aika kuluu nopeasti) on hyvä pureutua asian ytimeen, ja vastata kysymykseen: "Mitä tapahtuu teekkarille, kun se päästetään kulkemaan vapaana Japanissa - tilillään puolen vuoden elämiseen tarkoitettu rahamäärä?"

Hyväksyttäviä vastausvaihtoehtoja voisivat olla:

Uppoutuu perusteellisesti Nikka-viskien ihmeelliseen maailmaan.
Ryhtyy päättömästi tuhlaamaan rahojaan halpoihin elektroniikkauutuuksiin.
Pitää mopon käsissä, ostaa vaan erittäin tarpeelliseksi kokemansa tavarat, jotka saa täältä halvemmalla kuin Suomesta. (yyyeah, right..)

Kuvassa muutama tähän mennessä haaviin tarttunut hyödyke, jotta voisitte itse hieman arvioda miten allekirjoittanut on selvinnyt:

Canon Wordtank V80 -elektroninen sanakirja
Prepaid kännykkä
Weppikamera
Olympus E-500 digijärkkäri laukulla ja 1 gigan muistikortilla (eiköhän tältä reissulta ainakin yksi objektiivi ja pari filteriä eksy mukaan =)
Nintendo DS Lite -käsipelikonsoli (ei vielä julkaistu Euroopassa)
Kanji Sono Mama Rakubiki Jiten -sanakirjaohjelma NDS:lle.. ajaa melkein saman asian kuin V80:kin Vertailu
Naruto Saikyô Ninja Daikesshû 3 -peli NDS:lle (käytettynä, halaba)

Ja vielä kaikille huolestuneille tiedoksi.. on sitä viskiäkin tullut vähän maisteltua, ei nyt sentään kaikki rahat elektoniikkaan ole menneet... No viiitsi viiitsi.. =) Toistaiseksi ollaan vielä hyvin budjetin sallimissa rajoissa ja näyttäisi siltä, että rahat riittävät matkusteluun loppukesästä.. Sendai hiljenee, mutta vain hetkeksi.

Thai Festival 2006

2006-05-23T00:54:00.000+09:00

Tokion visiitimme aikana osuimme myös puolivahingossa Yoyogi-puistossa järjestettyille Thaimaa-festareille. Porukkaa oli reippaasti, kelit suosivat, näimme erinäisiä laulu ja tanssiesityksiä (yritimme bongata myös thaiboxing tai "ping-pong-balltrick" esityksiä mutta eipä näkynyt =PPP )

Pääsimme myös tietenkin nauttimaan Thaimaalaisen keittiön antimista (kohtuu tukevasti maustettua - oishii!)..
..olutta unohtamatta.

Lähteissä poikkesimme Harajukun kautta, mutta kuvaussaalis jäi hieman laihanlaiseksi, pitää ottaa uusiksi seuraavalla visiitillä..

Karatetreeniä & olutta

2006-05-22T23:06:00.000+09:00

Nyt lienee taas korkea aika purkaa jonoon jääneitä tapahtumia tänne blogin puolelle. Kuten viime artikkelissa tuli mainittua, saimme kunnian osallistua Tokion vierailumme aikana ehtoihin japanilaisiin karateharjoituksiin. Odotukset olivat lähes pelonsekaiset, sillä "aktiiviurasta" on kulunut jo vuosi jos toinenkin.

Saapuessamme Matiaksen vanhan karatesensein dojolle ensimmäisenä rappukäytävässä vastaan tuli lauma n. 7-10 vuotiaita junioireita, joista suurimmalla osalla oli päällään ruskea tai musta vyö.. nice.. No, joka tapauksessa harjoitukset sujuivat mukavasti ja olivat ainakin meikäläisen nykykunnolle tarpeksi rankat. Mainitsemisen arvoista lienee, että mukana harjoituksissa olivat myös 2 ryhmäpotretin eturivin junioria. Tekivät muuten todella hyvän näköistä tekniikkaa ja jaksoivat painaa koko 2 tunnin treenit täydellä teholla (eli siis paljon paremmin kuin minä). Respect.

Harjoitusten päätteeksi jäimme viettämään iltaa dojolle oluen, snacksien ja jutustelun merkeissä - ahkerimpien treenaajien vielä jatkaessa taustalla. Vähän eri meininki kuin Suomessa, ja myös aika paljon rennompaa kuin mihin olin ennalta varautunut. Tässä todellakin käy hyvin ilmi se, että täällä erilaiset harrastusseurat ovat ikään kuin toinen perhe, joiden kanssa vietetään suurin osa vapaa-ajasta (tämä pätee myös yliopiston urheiluseuroihin/kerhoihin). Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen ja toivottavasti kerkeämme vierailemaan useamminkin kyseisellä dojolla. Sitä odotellessa haemme kovuutta osallistumalla yliopiston Kyokushinkai Karate -poppoon treeneihin.. tästäkin tulee varmasti lisää tarinaa myöhemmin kun saamme kerättyä tarpeeksi kokemusta (lue: mustelmia)

Tokion haltuunotto

2006-05-18T00:16:00.000+09:00

Noniin, pitäkästä aikaa taas tarinaa kehiin. Viime viikonloppuna DynamicTrio kävi tekemässä ensimmäisen monesta viisiitistään Tokioon. Läksimme luottavaisin mielin Sendaista yöbussilla Tokioon (matka kestää 5h), koska olimme lukeneet Kitamin kollegoiltamme suuria ylistyksiä japanilaisista pitkänmatkanbusseista.. ja arvaatkaa oliko bussissa ruhtiinaalliset jalkatilat, ja arvatkaa saiko hyvin unenpäästä kiinni.. jepjep.. ulostauduimme bussista hyvin levänneinä *krhm* klo 4.30 paikallista aikaa jossain Shinjukun liepeillä, ja näin oli seikkailumme valmis alkamaan...

Koska koko reissun läpikäyminen tässä blogissa olisi todellinen koettelemus teidän rakkaiden lukijoidenne sietokyvyllenne (ja meitsin jännetupeille), tyydyn kuvaamaan reissun pääkohdat rrranskalaisilla viivoilla:

Perjantai

Ihastelua aamuisen hiljaisessa Shinjukussa, kahvittelua, hengailua ja maailmanparannusta pienessä kahvilassa
Metroilu Roppongiin, jossa Matias visitoi Espanjan suurlähetystössä sillävälin kun Toni ja mä kierreltiin ja otettiin arskaa Tokion korkeimman pilvenpiirtäjän juurella (Mori Tower,Roppongi Hills, 67kerrosta)
Metrolla Akihabaraan, jossa kiertelimme pieniä ja SUURIA elektroniikkaliikkeitä sydämiemme pakahtuessa ja jalkojemme huutaessa armoa.
Takaisin Shinjukuun, jossa yritimme harrastaa extreme-urheilua kulkemalla metroaseman tunnelissa vastavirtaan pe klo 18 ruuhkassa. Sanovat, että kyseessä olisi maailman ruuhkaisin paikka, mutta IMHO Treen Onnelan narikassa lauantaisin valomerkin jälkeen on pahempi ryysis ;)
Illan hämärtyessä menimme ottamaan kuvia Tokyo Metropolitan Buildingin huipulle (Quaken naulapyssyrakennus)

Syömään ja viihteelle Matiaksen wanhojen tuttujen kanssa, jonka jälkeen minä ja Toni päädyttiin Shibuyaan kapselihotelliin yöksi
(saunat ja kaikkee, luxusta)

Lauantai

Herätys -> aamusauna -> aamiainen -> Matiaksesta ja kaverista koppi -> metrolla Asakusaan pyörimään liikkeisiin ja kattoon temppeliä -> herrrkullinen ramen-lounas
Junalla Atsukiin (joku Hesan kokoinen pikkulähiö) jossa menimme tapaamaan Matiaksen entistä karate-senseitä, ja osallistuimme harjoituksiin (tämä ansaitsee oman artikkelinsa)
Illanviettoa karate-dojolla -> syömään, ja kuppilaan, jossa joimme kirjaimellisesti karate-sensein pöydän alle
Tonin kanssa paikalliseen kapselihotelliin (ei niin luxus, mut halvempi)

Sunnuntai

Herätys, aamutoimet, junailu takaisin Tokion keskustaan ja porukalla Yoyogi-puistoon "pienehköille" Thai-festareille (artikkelin paikka)
Harajukun ja julmetun ison kirjakaupan kautta bussipyskälle, josta alkoi taas ergonominen paluumatka Sendaihin.
Lysähtäminen omaan punkkaan hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä..

Arkielämän yksityiskohtia: Polkemisen sietämätön keveys

2006-05-10T22:37:00.000+09:00

Päivänpolttaviin detaljeihin keskittyvässä juttusarjassamme kevennämme tänään mieltämme avautumalla hieman koulumatkoistamme. Aiemmin mainitsimme polkupyörän olevan ehdottomasti kätevin tapa liikkua paikasta toiseen, mutta nyt tämä toteamus vaatii hieman tarkennusta. Poistakaamme japanilaiselle hameväelle suunnatut munamankelit edellisen lauseen viitekehyksestä, ja lisättäköön vielä polkupyörän käsitteeseen kaino toive vaihteista ja tehokkaista (lue: toimivista) jarruista.

Tohoku University koostuu useasta ympäri kaupunkia sirotellusta campuksesta. Japaninkielentuntimme ovat Kawauchi-campuksella ( humanisticampus - *yaiks* ), joka sijaitsee 15 minuutin rivakan polkaisumatkan päässä asuntolastamme. Tämähän ei tietenkään ole temppu eikä mikään, mutta joku on joskus suuressa viisaudessaan päättänyt sijoittaa insinööricampuksen, Aobayaman, paikkakunnan suurimman mäennyppylän päälle. (Sama kukkula josta edellisen artikkelin panorama on otettu)

Aobayama sijaitsee verrattaen lähellä Kawauchi-campusta. Ainoastaan korkeuseroa kertyy noin neljää Lukonmäkeä vastaava nousu (heille, joille Lukonmäki ei soita kelloja, täsmennettäköön että japanin sana yama tarkoittaa suomeksi vuorta) Jos joku sai joskus kuningasidean sijoittaa insinöörikampus mäen päälle saadakseen opiskelijarukat harrastamaan edes hieman liikuntaa, niin sekin jalo idea on onnistuneesti vesitetty sillä että kaikki Aobayamalla opiskelevat ostavat ensitöikseen skootterin =)

Päivän turhana triviana julkituotakoon, että meikän konkelin etujarrupalat (takajarru on vain pelkkä kahva vailla vaikutusta matkustusnopeuteen) kestivät 4 alaspäinlaskua.

t.nimim. "Hmm.. täällä haisee ihan palaneelle kumille.. ai, kappas.."

Kultaisen viikon satoa

2006-05-09T01:11:00.000+09:00

Ja miten saimmekaan täällä Sendaissa kulutettua lähes viikon mittaisen lomamme? Noh.. lähinnä poljeskelimme ympäriinsä polkupyörillä - iltaisin luonnollisesti grillailimme. Yllä oleva panoraama ompi napattu Sendai Castlen tienoilta.. tosin nimen antaessä ymmärtää vähän muuta, kyseisestä paikasta ei linnaa löytynyt: vain portti, vähän muuria, pari patsasta ja tietenkin muutama matkamuistomyymälä =)

Arkielämän yksityiskohtia: Shoppailu

2006-05-05T01:17:00.000+09:00

Uudessa artikkelisarjassamme valotamme erinäisiä yksityiskohtia liittyen elämäämme Sendaissa. Ensimmäisenä esittelemme teille rakkaimpien ostospaikkojemme TOP5:n.

1. Yodobashi Kamera

2. Seiyu

Vakiruokaostospaikkamme. 10 minuutin polkupyörämatkan etäisyydellä kaikanista. Auki 24h vuorokaudessa, joten siellä tulee myös lähes poikkeuksetta vierailtua baarireissuilta palattaessa.3. Yamaya

4. Hyaku Yen Shop

Kaikkea kanoista tikapuihin - 100 jeniä kipale (~72 centtiä). Täältä hommaamme tarvitsemamme astiat, ja kaikki muutkin kodin pienet turhakkeet. Täältä muunmuassa irtoaa tuohon 100 jeniin niitä mukavia puisia älypelejä, joita Tampereen asematunnelissa kaupitellaan joulun alla 16 euron kappalehintaan.. 5. Drug Penguin

Oikeastaan emme ole ikinä käyneetkään tuossa liikkeessä, mut hei.. pointsit kotiin vetävästä logosta ja iskulauseesta =)

Satunnaisotantoja

2006-05-05T00:45:00.000+09:00

Tässä lahjomatonta todistusaineistoa teitä kaikkia askarruttavaan kysymykseen: "Kyllä. Aika ajoin tunnemme erottuvamme massasta." Toistaiseksi olemme onnistuneet varjelemaan pääkoppiamme hengenvaarallisen matalilta oviaukoilta ja muilta gaijin-deathtrap:eiltä, mutta takamuksessa on sellainen kutina että joku kaunis päivä saattaa vielä kolahtaa. (btw. kuvassa Tonin kanssa poseeraa Tom från Sverige)

Tämä henkeäsalpaavan kaunis näky taas on omistettu kaikille teille, jotka ovat olleet huolissamme ruokavaliostamme (terveisii äipälle). Kuten kohtalotoverimme Kitamissa ovat myös todenneet, ei sitä raavaat skandinaavit pelkällä nuudelilla ja sushilla elä. Olemme ottaneet uuden grillimme myötä pihvit vakituiseksi osaksi (päivittäistä?) ruokavaliotamme... vieläkun jostain taikoisi A-Luokan makkaraa niin avot..

Wapun juhlistus

2006-04-30T20:40:00.000+09:00

Rakas matkapäiväkirja,
Tänään juhlistimme Wappua - tuota juhlista jalointa - täällä kaikanissa. Iltapäivästä keli oli niin hieno, että oli vaan kertakaikkiaan pakko päästä grillaamaan. Koska emme onnistuneet löytämään grilliä lainattavaksi asti, täytyi semmoinen käydä ostamassa. Antti (kuvassa keskellä) tiesi lähistöllä sijaitsevan puutarhakalustemyymälän. Sieltä haaviimme tarttui aivan uskomattoman hieno sähkögrilli/parilla (6000 jeniä, ei paha) Grillikausi avattiin suomalaisvoimin (+ yksi espanjalaisvahvistus) pihvien, salaatin, oluen ja punaviinin kera.

Hyvää Wappua Suomeen toivottaa Sendain baseballjoukkue Rakuten Eaglesin uusi Cheerleadertiimi! (kuvassa oikealla Juho)

vaihto-OPISKELUA

2006-04-30T12:05:00.000+09:00

Välttääksemme alituiset tiedustelut aihepiirin "Ettekö te opiskele siellä ollenkaan?" ympäriltä, valotamme nyt hieman tätä (pimeää) puolta arkielostamme.

Meidät hyväksyttiin Tohoku Universityyn statuksella "Special Research Student". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joudumme ottamaan ainoastaan 10 viikkotunnin edestä kursseja, ja loppuaika on varattu tutkimustyölle. Meillä kummallakin on omat professorimme(Academic Advisor), joiden labratoriotyöryhmiin kuulumme. Nämä professorit saavat sanella kuinka monta tuntia viikossa olemme vietämme labrassa, ja mitä siellä puuhaamme.

Otimme japanintunteja (kielioppia, kanjimerkkejä, kuuntelua) yhteenstä 12 tunnin edestä viikossa, joten se kattaakin jo pakollisen kiintiön. Toivottavasti tuo määrä riittää upottamaan jotain paksuihin kalloihimme. Tuntien taso on hyvin lähellä sitä mihin jäimme TTY:n japanintunneilla.. mitä nyt lähes kaikki ehti tässä vuoden tauon aikana unohtua.. =)

Olisimme voineet valita mm. seuraavanlaisia kursseja:

Japanese culture (tänä lukuvuonna Aikidoa!)
Industry, Science and Technology in Japan (kävimme yhdellä luennolla.. aivan käsienheiluttelua =)
Introduction to Computer Science (hey, pliiis...)
Introduction to Material Science (joo, tämä ilman muuta..)
Lisäksi suuri valikoima japaninkielisiä kursseja (hmm.. Maybe not..)

Koska päätavoitteemme ei suinkaan ole kerätä hyväksytettäviä opintoviikkoja tästä reissusta(Tampereella alkaa hommat olla jo aika hyvällä mallilla), päätimme minimoida turhan työn ja sitävastoin kerätä paaaaljon uusia kokemuksia =) Raportoimme sitten myöhemmin lisää esim. labratutkimustyömme sisällöstä.. (tiedän, niin mielenkiintoinen aihe, ettette varmasti jaksaisi millään odottaa.. ;)

ainiin... ja HYVÄÄ WAPPUA!!!

Hanami

2006-04-25T01:19:00.004+09:00

Menneenä lauantaina vietimme Hanamia - kunnioitukseni Japanilaista juhlimis/juomakulttuuria kohtaan nousi pari pykälää =) Hana(kukka)mi(katsella) tarkoittaa käytännössä sitä, että keräännytään joukolla piknikille vasta kukkaan puhjenneiden kirsikkapuiden alle. Paitsi että näkymät ovat parhaimmillaan uskomattoman kauniit (yritän lisäillä kuvia huomenna), ei pöytäliinoille lastailtujen herkkujen/juomien määrässä ole perinteisesti pihistelty. Ja Hanamia tulee toki viettää useana päivänä putkeen kun siihen on mahdollisuus..

Viettäessämme omaa juhlaamme Sendain the-hanami-place-to-be:ssä, Nishi-puistossa, oli tunnelma aika lähellä Suomen keskikesän festareita.. alkoholi virtasi, kojuissa myytiin rasvassa paistettua lihaa tikuissa ja ilman täytti epämääräinen molotus =) Vaikka keskimäärin Japanilaisten alkoholinsietokyky on aika mitätön, tuntuu tuo Hanamiaikaan unohtuvan melko monelta.. yhden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta ihmistä kärrättiin pois puistosta kottikärryillä(!?!) aivan loistava keksintö sammuneiden kuljetukseen, nokkelaa porukkaa täytyy myöntää ;)

Lisäksi erityisesti työpaikkojen (tai esmes koulun laitosten) Hanameissa on havaittavissa jopa suomalaisfirmojen pikkujoujouluista tuttuja piirteitä. Vaikka olisi tehty jotain kuinka noloa (kaadettu pomon päälle kaljat ja haukuttu päälle ;) kukaan ei muistuta sitä seuraavana päivänä, ja käyttäydytään kuin mitään ei olisi tapahtunut =) (emme siis itse kokeilleet tätä, vaan tämä informaatio kerättiin epämääräisistä keskusteluista paikallisten asiantuntijoiden kanssa)

Luureja ja lihashuoltoa

2006-04-23T23:06:00.000+09:00

Lähiaikoina onkin taas tapahtunut vaiks mitä. Loppuviikosta saatiin viimein hommattua kännykät - Matiaksen tulkkausapu osoittautui taas kultaakin kalliimmaksi. Suuren arpomisen jälkeen päädyimme Tonin kanssa samanlaisiin Vodafonen halvahkoihin prepaidpuhelimiin. Tulimme siihen tulokseen että se oli kannattavampi vaihtoehto, vaikka emme nyt sitten saaneetkaan überhienoja luureja joita olisi voinut käyttää verkonpainoina kotosuomessa =) (tosin tulin heti katumapäälle kun näin yhden Amerikkalaisvaihto-oppilaan digitv-luurin yllättävän hyvätasoisen kuvan)

Tässä puhelinnumeromme ja kännyköiden emailiosoitteemme (täällä tekstiviestien sijaan käytetään emailia, sinänsä ihan kätsyä) et jos joku haluaa tavoitella niin sopii yrittää ;)

Sami: +819064589569 [kuivis(miukumauku)h.vodafone.ne.jp]
Toni: +818033209546 [toni.levanen(ät)h.vodafone.ne.jp]

Perjantaina kävimme myös tutustumassa muiden vaihto-oppilaiden suosimalla kuntosalikompleksilla. Saimme Åkelta ilmaiset invite-liput. Täytyy sanoa että oli kyllä hienoin kuntosali mitä olen ikuna nähny (ok, mut tietäen se ei vielä kerro paljoa). Siellähän oli uimahallit, hierontasalit, jumpat, juoksumatto/kuntopyörä/tv-farmit, sauna(!!!), poreamme, lämmin- ja kylmävesialtaat. Kyseisen rakennuksen 5-kerroksessa taisi jopa olla Golfrata?!? Kuntosalin jäsenyys maksaa noin 140e / 2kk. Harkitsemme vielä liittymistä, mutta olisihan se hieman erityylistä itseensä sijoittamista kuin oluen kittaaminen ;) Mutta kylläpä tuntui hyvältä käydä pitkästä aikaa saunassa.. aaahh.. nyt on kyllä kaikki lihakset kohtuu kipeinä, olis pitäny kai mennä sinne salille ainoastaan saunomaan =)

Sendai [Yleisesittely]

2006-04-20T23:24:00.000+09:00

Iltaa, tänään voisi kirjoittaa juttua hieman eri näkökulmasta. Päiväkirjatyylisen jutustelun sijaan jotain asioita voisi setviä hieman yleisemmästä näkökulmasta. Ensimmäisenä tämän kunnian saakoon Sendain kaupunki, johon olemme nyt saaneet sopivasti näppituntumaa voidaksemme kertoa siitä jotain edes etäisesti mielenkiintoista. Kuvia kaupungista voi pongailla kuvagalleriasta, yritämme joskus ylitsevuotavalla vapaa-ajallamme järjestää kuvat jotenkin järjellisesti.

Sendai sijaitsee Tyynen valtameren rannalla, noin 300 kilometriä Tokiosta pohjoiseen. Vaikka Sendaita asuttaakin karvan reilu miljoona henkeä, sitä pidetään kuitenkin Japanilaisten (ainakin Tokiolaisten) näkökulmasta maaseutuna =) Tämä johtunee siitä että täällä on varsin mukavasti luontoa: puita, puistoja ja sitärataa. Kaupungin keskusta on juuri sopivan suurikokoinen aiheuttamaan hartautta ja ihmetystä Tampereen kokoisiin kaupunkeihin tottuneissa suomipojissa. Pari pitkää katettua ostoskatua kaiken sorttisine liikkeineen - ruokaloita ja juottoloita unohtamatta - riittävät jo itsessään aiheuttamaan syviä ihastuksenhuokauksia. Ja parhaat mestathan tietysti löytyvät hieman ydinkeskustan ulkopuolelta ;)

Kätevimmäksi kulkupeliksi täällä on osoittautunut polkupyörä. Asuntolamme sijaitsee noin 40 minuutin kävelymatkan päästä keskustasta, pyörällä aika supistuu puoleen. Usein pyörä on monin verroin nopeampi kuin henkilöauto, tosin paikalliset tuntuvat suosivan myös moposkoottereita, niitä näkee täällä muillakin kun juuri 15-vee täyttäneillä ;) Japanissa on käytössä vasemmanpuoleinen liikenne, mikä on omiaan aiheuttamaan hieman lisää hämmennystä. Se yhdistettynä vilkkaahkoon liikenteeseen, superkapeisiin katuihin ja japanilaisilla naistenpyörillä polkeviin pitkiin suomalaisiin, saadaan semmoinen yhdistelmä että matkavakuutus on todellakin hyvä olla olemassa ;)

Sendaissa kevät on tänä vuonna hieman myöhässä. Tähän mennessä päivälämpötilat ovat pyörineet 10-15 celsiusasteen hujakoilla. Muutama ihana, t-paita-lämmin, aurinkoinen päivä on jo nähty, mutta tänään taasen tuli vettä ihan kunnolla miehekkään tuulen saattelemana. Sendain ilmasto on kuuleman mukaan yksi Japanin miellyttävimpiä. Kesäisin täällä on kuumaa ja kosteaa! Elokuun keskilämpötila on täällä 25 asteen tuntumassa (vrt. Helsinki noin 17 astetta).

Jottei tämä artikkeli venyisi aivan hervottoman mittaiseksi, kirjoitamme myöhemmin lisää tarinaa esim. Sendain yöelämäskenestä, erilaisista kaupoista yms.. ensin pitää tietenkin kerätä tarpeeksi kokemusta aiheesta ennenkuin aloittaa itse kirjoitusprosessin ;)

Juurtumisvaihe

2006-04-18T22:08:00.000+09:00

Tervehdys! Tällä kertaa saatte nauttia kuulumisista kaikin asiaankuuluvien ääkkösten säestyksellä.. Kuulemma oman "laajakaistan" saamisessa saattaa vielä vierähtää tovi, mutta onneksi pääsemme nyt toistaiseksi kiinni suureen bittivirtaan naapurirapussa asuvan rennon skandinaavikaverin WLAN:n välityksellä =) Lisäksi laitoimme jakoon muutamia kuvia ensimmäiseltä viikolta (linkki löytyypi sivupalkista oikealta).

Täällä alkaa olla kaikki suurimmat alkuhässäkät hoidettu, enää pitäisi avata paikalliset puhelinliittymät että saadaan pidettyä paremmin yhteyttä muuhun täällä hengailevaan porukkaan. Ja sikäli kun tunnette allekirjoittaneen mieltymyksen teknologisiin vempaimiin voitte varmasti kuvitella kun olen kuola valuen selaillut Vodafone JP:n ja AU:n kataloogeja.. täällähän tosiaan saa puhelimen omaksi kun avaa liittymän (vaikka sen sulkisi heti puolen vuoden päästä) ja kun pistää vähän extrajenejä avausmaksun päälle niin pääsee käsiksi aika messeviin luureihin.. 3 megapikselii, TV, GPS, 4 GT kovo + MP3 soitin.. Nojoo, yritän pitää mopon hyppysissä ;) Raportoidaan tästäkin lisää kun asiat ovat edenneet päiväunista tekoihin. (toim. huom: niin siis eihän tänne Japaniin suinkaan tultu kuolaamaan niitä koulu-uniformutyttöjä, vaan tätä TEKNOLOGIAA! ;)

Tosiaan vastaanotto täällä oli varsin lämmin kaikin puolin (poislukien asuntolan suihkutilojen lattiat). Ensimmäisinä päivinä alieneiksi rekisteröitymisissä ja pankkitilien avauksissa yms. meitä auttoi 2 erillistä vapaaehtoisryhmää: @Home ja Group Mori. @Home on paikallisen yliopiston "klubi", jonka järjestää vaihto-opillaille kaiken näköistä toimintaa (aika lähellä esim. TTY:n KV-tutoreita). Sitten tuo toinen onkin mielenkiintoisempi tapaus.. se nimittäin koostuu joukosta joukosta keski-ikäisiä Japanilaisia kotirouvia!!! (jep, olin ittekkin vähän ulkona kun tajusin mistä oli kyse) Nämä kyseiset rouvashenkilöt tarjoavat apuaan juuri käytännön asioiden järjestelyissä. Lisäksi he järjestävät muunmuassa ilmaista japaninkielen opetusta pienryhmissä, sekä kokkaavat, tarjoavat lounaita ja temppelikiertokäyntejä! Noh, toistaiseksi kuitenkin näiden molempien ryhmien tuki on auttanut meitä asettumaan ja hoitamaan käytännön järjestelyt kondikseen.

Lisäksi korvaamatonta apua olemme saaneet samassa asuntolassa asuvilta vaihtariguruilta, jotka ovat ehtineet jo puolisen vuotta koluta näitä kontuja, ja jotka puolestaan ovat saaneet parhaat vinkit perimätietona omilta edeltäjiltään. Toinen erityiskiitos kuuluu Matiakselle, pienelle Espanjalaiselle ystävällemme (kotitehtäväksenne jää etsiä hänet kuvagalleriasta, ei ole kovin hankalaa ;). Matias, vaikka onkin Sendaissa yhtä keltanokka kuin mekin, on aiemmin ehtinyt viettää vuoden Tokiossa vaihto-opiskellen. Hänen kielitaitonsa on auttanut meidät jo useasta tahmeasta tilanteesta. Matiaksen huumorintaju on yhtä huono kuin meidänkin, jonka johdosta juttua riittää ja kaikkien vatsalihakset ovat saaneet aika kiitettävästi treeniä. Nämäkin molemmat tukiryhmämme ansaitsevat ilman muuta aivan omat artikkelinsa tähän blogiin, joten pitänee taas palailla myöhemmin asiaan. Tältä iltaa Sayonara!

Alun loppu, vai lopun alku: Saapuminen asuntolaan

2006-04-14T15:01:00.000+09:00

Noniin, pitkasta aikaa taas paastiin skandinaaviepaystavallisen nappiksen aareen.. Vielakaan emme ole saaneet "lukaaliimme" omaa intternettia, mutta nyt pitaa vahan purkaa alkureissun tapahtumia ennenkuin ne vaipuvat lopullisesti unholaan.. Kuvia tulee myohemmin, malttakaas ny..

Aloitetaan siis aivan alusta.. se taisi olla sateinen myohaisiltapaiva kun vihdoin saavuimme Sendain lentokentalle, jossa meita oli odottamassa chauffoori kyltin kera. Saimme siis heti ilmaiset kyydit suoraan Tohoku International Student Housen portille asti. Lyhyen introsession jalkeen meidat ohjattiin omiin sviitteihimme. Vaikka emme juuri osanneet mitaan odottaa, oli yllatys silti melkoinen. Vaikka Samilla on kokemusta extremeasumisesta Mikontalossa seka Wainola2:ssa(ennen remonttia) meinasi silti alahuuli ruveta vapattamaan.. Listataanpas muutama yksityiskohta:

Jaakylmat lattiat / ei minkaan sortin lampoeristysta
Se vaha maali mita seinilla oli, rapisi alas samantien kun oven avasi
Huoneen ainoana lammonlahteena toimi sahko/kaasulammitin jonka kayttoohjeista ei olisi Miyagi-senseikaan tajunnut halaistua harakanvarvasta
Myos lammin vesi, seka liesi toimivat kaasuavusteisesti
Vaatesailytystilaa ja kaappilokeroita tassa 18m2 huoneessa oli sentaan enemman kuin mita 4 hengen perhe tarvitsisi Alaskanlomalla
Asuntolassa oli 2 suihkua per kerros.. (tasta lisaa avautumista myohemmin)

Sami sai luukkunsa D siiven asunnosta nro 204, ja Tonin mesta sijaitsi A blokin oven 108 takana. Paatimmekin lahes instantisti tehda Samin asunnosta basecampin johon kaikki astiat, ruoat ja muut mukavuudet laitetaan. Hengailemmekin siis yleensa aika pitkalti yhdessa paikassa, mita nyt Toni kay tirsat kiskomassa omassa huoneessaan.

Itse vuokra naissa maanpaallisissa paratiiseissa on varsin kohtuullinen.. kaasu-, sahko-, vesi-, huolto-, puhelin-, lakanasettimaksuineen paivineen kokonaiskustannukset jaavat johonkin 100-120e tuntumaan.. ellei satu pitamaan kaasulampparia huutamassa 24/7 (eihan meille finskeilla niin hataa, mutta nakisitte naiden meksikolaisten, syyrialaisten ja spaniardien ilmeet kun ne tepastelee ympariinsa toppatakit paalla =)

Itse kompleksi on Mikontalosta tuttua betonirakentamista, joka varaa talvisin itsensa tayteen jaakaappikylmyytta, ja mita luultavimmin loppukesasta sisalampotilat muistuttavat leivinuunia.

Vanhemmille, ja muille huolestuneille helpotukseksi todettakoon, etta tasta avautumisesta huolimatta olemme jo tottuneet asuntolaan. Se on taynna mita mukavempia asukkeja (emmeka nyt puhu mistaan hyonteisista ;) Tulemme varmasti raportoimaan lisaa asuntolan arjesta lahiaikoina.. stay tuned!

Kohta alkaa tippumaan tarinaa...

2006-04-10T15:20:00.000+09:00

Ensin esitan noyrimman anteeksipyyntoni seka pitkasta hiljaisuudesta, etta skandinaavisten merkkien puutteesta. Olemme nyt Tonin kanssa asettuneet taloksi Tohoku University International Houseen (kaverien kesken "Kaikan") Emme ole viela saaneet huoneisiimme omaa nettia, joten emme ole paasseet pahemmin raportoimaan.. Toivottavasti talla viikolla viela natsaa..

Kirjoittelen nyt pikaisesti juttua taalta koulun labrasta, johon sain juuri tunnukset.. Mutta kuitenkin voin pieneksi teaseriksi todeta etta taalla on jo tapahtunut vaikka mita (lupaamme kylla raportoida yksityiskohtaisesti kaikesta myohemmin, malttakaa viela hetko, en spoilaa enempaa ;)

Ja tosiaan, taalla Sendaissa eivat viela Sakurat kuki.. mutta ensiviikolla sitten vietetaankin Hanami:ta oikein urakalla (istutaan juuri kukkaanpuhjenneiden kirsikkapuiden alla, ja.. juodaan viinaksia! Ei yhtaan huonompi juhla, veikkaanma)

Rakas matkapaivakirja, paatan raporttini toistaiseksi taalta tahan, toivottavasti kohta taas kohdataan.. terkkuja kotopuoleen! Mata atode!

Ensipuraisut

2006-04-05T11:11:00.000+09:00

No tervepäterve, täällä Sami ja Toni raportoivat ensimmäistä kertaa nousevan arskan maaperältä. Matkan ensimmäiset osuudet (Tre->HML->Helsiki-Vantaa->Narita) sujuivat ilman vaikeuksia. Tällä hetkellä olemme tappamassa aikaa Naritan lentokentän kakkosterminaalissa. Jatkolentomme Sendaihin on viivästynyt reiskalla 3 tunnilla. Vettähän täällä Tokiossa satelee, lämpöä on 11 astetta ja Sakurat kukkii. Onneksi sentään sai luottokortilla hommattua tätä WLAN-aikaa (500 Yeniä / päivä, ei paha).

Helsinki-Vantaan taxfreestä ostimme tuomisiksi Suomi-suklaakonvehteja, turkinpippureita, Halvan salmiakkia ja tietenkin ehtaa Salmiakkikoskenkorvaa(tämä saattaa kyllä löytää tiensä "parempiin" suihin). Itse lento kesti hieman vajaa 9 tuntia, josta tehokasta unta noin puoli tuntia.. kohta saattaa väsyttää..

Yksi postitiivinen yllätys oli se että tuo Suomesta ostettu Nokia 6630 (se UMTSI-luuri ;) löysi täällä tiensä WCDMA-verkkoon.. eli kohta voi heitellä tekstiviestejä kotipuoleen.

Seuraavan muutaman tunnin aikana tutustumme odotteluloungen hieroviin penkkeihin, sekä kuvan taustalla olevan Snack&Shop:n nuudelimäsäytyksiin.. ttäältä tähän.. raportoimme taas kun on aihetta/mahdollisuus..

Alustus

2006-04-02T04:20:00.000+09:00

Rakas päiväkirja, hyvät ystävät, kaikki.

Tämä blogi tulee kuvailemaan Samin ja Tonin - kahden Tamperelaisen tekniikan opiskelijan - seikkailuja Japanissa kesällä '06. Kertojana toiminen pääasiassa minä, jota myös Samiksi haukutaan. Olemme matkalla vaihto-opiskelemaan Tohoku Universityyn, Sendaihin (bout 300km Tokiosta pohjoiseen) . Itse opiskelu paikanpäällä, kuten majoitus ja kaikki muutkin pikkuyksityiskohdat, ovat toistaiseksi vielä hieman hämärän peitossa. Valmistautuminen itse matkaa varten alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla - tai ainakin olisi syytä, sillä lento lähtee parin päivän päästä =) Paluu on sitten joskus syyskuun 11. tienoilla ( 9/11 ..sattumaako? )

Meidät hyväksyttiin vaihto-opiskelemaan Tohoko Universityyn TTY:n normaalin hakurumban kautta: lomake poikineen tuli täytettyä, "Miksi minut pitäisi valita.."-essee kirjoitettua, n+1 passikuvaa otettua, janiineespäin. Hakuprosessi oli semityöläs, mutta se osoittautui jopa hieman helpommaksi kuin alussa osasin pelätä. Meillä molemmilla on nyt takana 4 vuotta opintoja TTY:llä, Tietoliikenne-elektroniikan koulutusohjelmassa. Lisäksi olemme opiskelleet jonkin verran japania (alkeis ja jatkokurssit, yht. 8ov). Tosin adjektiivi 'ruosteinen' ei taida aivan riittää kuvaamaan omaa kielitaitoani tällä hetkellä, edellisen japaninkurssin päättymisestä on vierähtänyt jo vuosi. Pyhä aikomukseni kerrata omatoimisesti jäi itsepetoksen asteelle. Noh, siperia opettaa...

Kuten olette jo saattaneet huomata, tämän kirjallisen tuotoksen tyyli tulee noudattamaan orjallisesti varsin epävirallista linjaa. Olen todella huono kirjoittamaan "asiallista" tekstiä. (kai sitäkin taitoa olisi hyvä treenata dippatyötä silmälläpitäen) Voisinkin siis tähän aloituksen lopuksi laatia pienen vaatimusmäärittelyn tätä dokumentointiprojektia silmälläpitäen.

Blogin "2 teekkaria Japanissa" tominnalliset tavoitteet:

Informoida tuttuja ja tuntemattomia reissun vaiheista
Tarjota interaktiivinen vaikutus-/kommunikointimedia reissaajien ja kohdeyleisön välille (eli artikkeleita saa ja pitääkin kommentoida)
Kehittää kirjoittajan kirjallista ulosantia ja toimia varaventtiilinä mikäli tarvetta avautumiseen alkaa esiintyä
Piristää lukijan päivää
Voittaa Pulitzer