Loppukaneetit

Rakkaat lukijat, kiitos ja anteeksi. Vaikka viime syksynä - juuri reissusta palanneena - intoa täynnä kuin ilmapallo - lupasin vielä kirjoitella tähän blogiin, niin toisinhan siinä kävi. Arki iski ja runosuoni kuivui.

Olin jo unohtanut koko blogin, mutta eksyin muutama päivä sitten puolivahingossa katsomaan tämän sivun kävijätilastoja vain huomatakseni että täällähän vieläkin käy ihmisiä päivittäin! (no, keskimäärin 2 kpl.. mut hei, on sekin jotain =) Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa vielä viimoisen muistelopostauksen, jossa retrospektiivisesti viittaan japani/vaihto-opiskelu -aihepiirin kannalta hyödyllisimpiin(?) kirjoituksiini (myönnettäköön etten ehkä ole kaikkein objektiivisin arvostelija). Tämä postaus siis toimikoon myös uusille lukijoille introna mitä tältä sivustolta ehkä kannattaa lukea, jos siis mitään.

Ensimmäisessä postauksessa esittäydyimme kansalle, ja kerroimme hieman tarkemmin mistä tulimme ja minne olimme menossa. Japaniin saavuttuamme koimme luonnollisesti kevyehkön kulttuurishokin, josta avauduimme muunmuassa asuntolasta ja sopeutumisvaiheesta kertovissa kirjoituksissa.

Kotokaupunkinamme kaukana kotoa toimi viehkeä Sendai (katso myös vänkä geotaggaus), jossa vaihto-opiskelimme, shoppailimme ja tutustuimme Japanin kulttuurin parhaisiin paloihin. Itsellänihän meinasi käydä vanhanaikaisesti tuon elektroniikan haalimisen kanssa. Siitä piti kuitenkin pitää huoli, että rahat riittivät myös vierailla ajoittain Tokiossa, jossa pääsimme mm. paikallisen karateseuran vieraiksi.

Päästyämme kiinni vaihto-opiskelun arkeen ja yllätyksiin, aloimme tehdä reportaaseja niinkin arkisista asioista kuin kaupassa käynneistä, ruokailusta (ks. myös osa2 ja osa3), pelihalleista ja koulumatkoista.

Arjen lomassa kerkesimme myös tekemään mitä mukavimpia retkiä! Käväisimme mm. Matsushimassa, vuoristomökkeilemässä ja luokkaretkellä!. Tiukasta akateemisesta väännöstä huolimatta ehdimme myös hieman urheilemaan joukkue- ja yksilölajeissa.

Kun opiskeluosuus oli viimoin ohi, oli aika suunnata pidemmälle reissulle Etelä-Japaniin: osa1, osa2, osa3, osa4 ja osa5.

Lisää artikkeleita löytyy tonkimalla käsipelillä tämän blogin arkistoja, ja kuvagalleriat (linkit oikealla sivupalkissa) ovat linjoilla.. öö.. toistaiseksi. Tämän pituinen tämä. Sayonara.

Japani - nähty

Lopun ajan kunniaksi hieman pidempi combo-postaus:

Tokio uudemman kerran koettuna

Näinhän tässä taas kävi. Heti kun tuli vähän muuta tekemistä ja vapaa-aika lopsahti nii eipä ole paljon tullu blogia päivitettyä. Kirjoittelen nyt kuitenkin tässä jälkikäteen muutaman tekstinpätkän mitä onpi tapahtunut. Mun valikoivan huonoa muistia saapi syyttää tarinan holtittomasta loikkimisesa sinne tänne ja aikajanan menemisestä umpisolmuun.

Viimeksi blogiin tuli kirjoitettua Osakasta, josta meidän oli määrä siirtyä seuraavana päivänä Tokioon tyttöjä vastaan. Teoriassa se oli helppo homma: (vaihe 1)Juodaan nettikahvilassa vielä pari viimeistä kahvia/limpparia, (2)siirrytään Osakan JR-asemalle, (3)ostetaan liput aamun ensimmäiseen bussiin kohti Tokiota.(4)Hypätään huoletonna bussiin. Näin ehtisimme vielä viettämään iltapäivän Akihabarassa, etsimään kapsulihotellin josta seutaavana aamuna junaillen Naritaan. Täydellinen suunnitelma. Noh, olisi ollut, jos vaihe 3 ei olisi pissinyt.
-"Hyvää päivää, haluaisimme bussiliput mahdollisimman aikaisella linja-autolla Tokioon".
-"Ei onnistu. Tänään ei ole yhtään paikkaa vapaana."
-"Öhh. Entäpä olisiko Kiotosta lähtevissä busseissa tilaa."
-"Ei."
-"Jaha, doomo arikatoo."

Koska paikallisjuniin oli jo palanut käpy aiemmin, ei auttanut kuin pulittaa 100 juuroa per sieraipari Shinkansen -lipuista. Elämä on. No, ainakin saimme kerran kokea Japanin nopsat luotijunat ja ehdimme pörrätä sydämiemme kyllyydestä isossa A:ssa (persaukisina kylläkin).

Tokion perusnähtävyydet tuli kierrettyä tyttöin kanssa, mukavaa oli. Katsokaa vaikka kuvista, eipä noista niin ihmeellistä kerrottavaa ole. Niin siellähän muuten on sitten muutamia valikoituja otoksia mahtavalta Etelä-Japanin tourneeltakin.

Hyönteisräikän paluu ja kadonneet kutrit

Saavuttuamme tyttöjen kanssa takaisin Sendaihin meitä odottikin pari muhevamman luokan ylläriä. Astuttuamme bussista ulos Sendain aseman tuntumassa lausuimme Tonin kanssa ensimmäisenä ylistussanat Sendain ihanalle äänimaailmalle, josta puuttui se etelämmälle tyypillinen korviaraastava siritys. Noh, otimme taksin Kaikanille ja silloin se tapahtui. Läheisestä puusta alkoi kuulua tämä tuomionpäiväräksätys. Oikeasti, tuon hyönteisen äänentuottomekanismin täytyy koostuu rälläkästä ja sitkeästä metallipalkista.. eikä varmasti tuota samaa ääntä ollut kuulunut 2 viikkoa aiemmin. Okinawan pojat jimbeissään voinevat myös vahvistaa tämän faktan. Oliko yksi veijari päässyt kulkeutumaan salamatkustajana tavaroidemme seassa? Ennen Suomeen paluuta ruiskutan taatusti koko matkalaukkuni sisällön DDT:llä.

Toinen mainittu mullistus liittyy yllätys yllätys (nohevimmat lukivat saattoivat jopa aavistaa tämän) Katalonialaiseen ystäväämme, Matiakseen. Emme olleet tunnistaa henkilöä enää - takatukka.. se oli.. ppoissa! Mitä oli tapahtunut?!? Noh, Matias joutui ilmeisesti Japanilaisen yhteiskunnan tyypillisten ulkomaalaistereotypioiden uhriksi. Matiaksen hyvästä Japaninkielen taidosta huolimatta olivat ilmeisesti parturissa olettaneet, että ei ulkomaalainen osaa hyvin japania. Olivat tulkinneet annettuja ohjeita hieman omavaltaisesti. Sen sijaan, että olisivat vain lyhentäneet kutreja vain vähän, jättivätkin vain tyngät jäljelle. Banzai! (tai sitten väärinymmärryksen sijasta Matiaksen edellinen hiusluukki rikkoi jotain Japanin ulkonäködirektiiviä ja se vain _täytyi_ korjata ;)

Viime hetket Sendaissa

Niinhän se vain on, että kaikki loppuu aikanaan. Suomeen paluumme lähestyi uhkaavasti, olimme nimittäin suorittaneet Tonin kanssa pienehkön pelivedon ja aikaistaneet paluutamme parilla viikolla. Paluu Suomeen olikin siis itseasiassa jo 29.8.(eli vain päivän myöhemmin kuin tytöt). Emme kuitenkaan kertoneet tätä tytöille, vaan pidimme sen visusti yllätyksenä. Kehitimme lähes nerokkaan peitekertomuksen, että lähdemme vielä käymään Hokkaidossa. Tämän varjolla pystyimme suorittamaan Sendaissa viimeistelytoimenpiteitä niiden herättämättä liialti epäilystä. (kuin suoraan Agatha Christien kynästä ;)

Viimeinen viikko Sendaissa sujuikin shoppaillessa tyttöjen kanssa (shop 'till u drop), niiden vähien matkamuistojen metsästämisessä oli oma työnsä. Lisäksi matkalaukkujen paino ja tilavuusrajoitteet piti pitää mielessä. Toni joutuikin pistämään parin kymmenen kilon edestä meripostipakettia Suomeen. Itse ei onneksi tarvinut, olenkin tainnut sijoittaa omat rahani enemmänkin elektroniikkaan kuin kirjoihin yms. (tietenkin siksi kun niissä on suurempi hinta/paino -suhde, nih ;)

Kävimme tietenskin myös biitsillä taklailemassa aaltoja, ja hyvästelimme vielä Sendaihin jääviä ystäviämme. Yritimme myös syöttää tytöille perinteisi japanilaisia ruokia joihin olemme itse täällä tykästyneet. Muuten kyllä kaikki taisivat maistua, mutta raaka kala -osasto tuotti hieman vaikeuksia. Noh, jäihän enemmän sushia ja sashimia meille syötäväksi =)

Vaikka jätämmekin nyt hyvästit Japanille, tulen vielä kirjoittamaan tähän blogiin muutamia yhteenvedonomaisia tekstinpätkiä. (en ole vielä edes raportoinut mitään Sendain yöelämästä, vaikka luvattu on, ja perusteellinen taustatutkimuskin tullut suoritettua ;) Myös kuvagalleria tullaan laittamaan uudeen kuosiin (järjellisesti kategorisoituna olis tarkoitus). Pysykää kanavalla. Japani kuittaa ja kiittää!

Beppu on koettu [haa]

Beppu on nyt nahty[heh], Kitamin pojat hyvastelty (railakkaasti, ellei jopa Konoha-ninja -tyyliin), ja meidan matkamme jatkuu Osakan kautta Tokioon josta sitten takaisin Sendaihin. Tokiosta mukaan nappaamme Riitan ja Tuulan, joille toimimme viikon verran kulttuurimatkaoppaina =)

Beppu on asukasmaaraltaan noin Tampereen kokoluokkaa, ja se on tunnettu useista nayttavista kuumista lahteistaa(Onseneista).. Naiden lisaksi Bepun toinen turistivaltti[hih] on (tietysti) tytto/hostess/moderni-geisha -business =) Viihdyimme Bepussa[hihih] mukavasti pari paivaa kiertaen nahtavyyksia ja palloillen ympari keskustaa.. ja tormasimme siella jopa pariin Tamperelaiseen opiskelijaan, jotka olivat myos kertamassa Japania.. kohtuu yhteensattuma.. Teemun ja Markun kanssa kavimme Bepun Beergardenissa[muahah] vetamassa huolelliset tankkaukset (taman jalkeen emme Tonin kanssa syoneetkaan mitaan 24 tuntiin).. ja illan lopuksi hyokkasimme Tamperelaisarmeijan voimin karaokeen - ja sen jalkeen Beppu ei ollut enaa entisensa [aaaahahha.. niisk]

Kuten rivien valista voinette huomata, paikkakunnan nimi heratti (nukkuvan?) alapaanhuumoripedon, ja kameraankin tarttui useita kymmenia huvittavia(?) kylttiteksteja =)

Nyt kirjoittelemme blogia ja kulutamme aikaa taalla Osakassa.. taas　yllattaen nettibaarissa, naa on oikeasti katsyja ja halvempia kun hotelliyopyminen.. noin 12 eurolla saa 10 tuntia kayttaa nettia, juoda kaffetta ja limua, lukea mangaa, kattoa dvdita, pelata pleikkaria, kayda suihkussa jne.. ei mikaan ihme etta taalla itamaissa porukkaa saattaa kupsahdella naihin mestoihin vuorokausien setittamisen paalle.. ;) Itseasiassa nyt kun tarkemmin laskee niin edellisesta 5 yosta olemme vain yhden viettaneet hotellissa.. eika edes juuri nyt vasyta =) Koko paivan vedimmekin lonkkaa laivalla Bepusta [keh-eh] Kobeen.

Norttipartio kuittaa, poistuu takavasemmalle ryystamaan "free drink" -virvokkeita, ja katsomaan You Tubesta David Hasselhoff -videoita.. Japanin parhaat palat alkaa olla nahty.. Kitamin pojille hauskaa loppureissua ja tytoille turvallista matkaa tannepain!

Hiroshima inDaHouse

Jeps, Himejikin on nyt nahty (iihan jees) ja selvittiin viimein tanne Hiroshimaan viime yona huolellisen paikallisjunailun seurauksena. (vaikka Juuhachi-kippu onkin halpa, on silla pidempien siirtymien suhaaminen aikamoista tuskaa). Koska oli jo aika myoha, ja keli lammin, suoritimme aina-niin-edukkaan puistoyopymisen. Ja mikas sen parempi paikka kuin Hiroshiman Peace Memorial Park - aika lailla tasan se paikka johon jenkit lasauttivat A-pommin karvan reilut 61 vuotta takaperin. Puiston penkit olivat.. noh.. niin mukavat kuin puisilta penkeilta voi yleensa odottaa, mutta younet jaivat vahaisiksi..(syy: katso edellinen artikkeli)

Aamupalan jalkeen tulimme hengailemaan tanne nettikahvimaan sumpille ja limpalle (ja ehka myos blogaamaan =). Seuraavaksi olisi tarkoitus tsekata muut Hiroshiman, ja lahialueen, nahtavyydet. Huomenna matka jatkunee lautalla kohti Beppu:a (jjep, nimesta huolimatta kuulemma ihan mukava paikka), josta me sitten Tonin kanssa alamme suorittamaan Tokioon paluusen tahtaavia toimenpiteita.. Markku ja Teemu jatkavat siita viela Okinawalle.. (kay vanhan kyl kateeksi, mut jaapahan jotain uutta koettavaa seuraavillekin Japanin matkoille ;)

Koska olen luonteeltani laiska kirjoittaja, ja menen ennemmin lapi siita mista aita on jo valmiiksi kaadettu, en itse viitsi kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikkea kokemaamme.. ei silla etten haluaisi teidan tietavan mita taalla on puuhattu, vaan koska Markun ja Teemun blogit kertovat aika yksityiskohtaisesti samasta reissusta.. mita sita siis uudemman kerran samaa asiaa kirjoittamaan.. lukekaa sielta.. =)

Kuiva vaikenee taas, ainakin hetkeksi..

[zoologia-artikkeli] Maailman viheliaisin hyonteinen

Tassa hieman valipalaa lukijoille:

Melkein valittomasti reissuseurueemme saavuttua Nagoyaan bongasimme Etela-Japanille tyypillisen luontoaanen: kovan hermojariipivan sirityksen. Ensin oletimme kyseessa olevan jonkin sortin superheinasirkkalauman, mutta totuus olikin viela karmeampi:
itse piru.

Seuraa TOP-5 -lista syista, jotka tekevat tasta ykkosen "vihatuimmat hyonteiseni" -kategoriassa:

• Yksi elikko voi tuottaa jopa 100 desibelin aanenvoimakkuuden
• Se on iso ja ruma
• Se lentaa ja maastoutuu hyvin -> vaikea tappaa
• Niita on paljon, ja ne tykkaa sirittaa kilpaa
• Se ei lepaa yollakaan.

Suomen hyttyset ja paarmat ovat pieni kiusa verrattuna tahan veijariin, vaikkei tama pure/pistakaan. (tai ainakaan ne eivat viela ole aiheuttaneet muita kuin psyykkisia haittoja) Jos tama laji joskus yrittaa maihinnousua Suomeen, meitsi on taatusti eturintamassa Raid-purkit tanassa.

Osaka, Kioto, Nara - Been there, done that

[tama artikkeli on kirjoitettu eilen 14.8. noin klo 12 aikoihin.. yritin blogata kannykalla, mutta johonkin sekin taas kaatui.. on se insinoori fiksu, mut ei viela tarpeeksi]

Osaka on nahty. Se on iso ja kuuma. Yovyimme mukavassa kapsulihotellissa ja paivat ollaan palloiltu kosteat pyyhkeet paassa kaupungilla.(paitsi etta se viilentaa kivasti, myos katu-uskottavuus nousee pari pykalaa)

Eilen teimme paivaretken Naraan, jossa pallistelimme maailman suurinta puurakennusta, Todajia, ja leikimme puistoalueella kesyjen bambien kanssa.(sopoilykuvamateriaalia ilmestyy myohemmin)

Nyt taitamme taivalta paikallisjunilla kohti Himejia, jossa lounastamme ja tarkastamme paikallisen linnan. Sielta junailumatka jatkuu Hiroshimaan illaksi, josta toivon mukaan loydamme majapaikan.. tai ainahan sita nailla keleilla voi suorittaa yopymisen ulkosallakin =) ..kerron myohemmin sitten lisaa kuinka aijille kavi.

Raportointia reissunpaalta

Terve vaan kaikille! Ollaan nyt reissuporukalla (mina, Toni, Teemu ja Markku) taalla Kiotossa. Sendaista napattiin tosiaan botski Nagoyaan, jossa viivyttiin perati muutama tunti ennnekun tehtiin paatos jatkaa Kiotoon samantien.

Lauttamatka oli todella jees, yritettiin syoda laivan buffetti konkurssiin, juotiin olusta ja katottiin pari rainaa laivan leffateatterissa.. ainiin.. ja loikoiltiin kuumassa kylvyssa. Paatti myohastyi aikataulusta muutaman tunnin Nagoyaan iskeneen taifuunin takia.. yolla oli kieltamatta ihan mukava merenkaynti - ja jostain kaukaa kuului merisairauden suloista aannahtelya.

Jotta kaikki ei menisi liian helposti, unohdimme Matiakselta lainaamamme Lonely Planetin matkaoppaan Nagoyaan.. eli kun saavuimme illalla Kiotoon, olimme aika hukassa turistiinfopisteiden ollessa jo kiinni.. loysimme kuitenkin backbackkereiden suosimasta majatalosta halvan majoituksen.. Kiotossa olemme nyt paivisin kiertaneet temppeleita ja iltaisin ravitsemusliikkeita. Tormasimme jopa eraaseen suomalaistyttoon, joka on tampereelta kotoisin, ja joka on kaynyt Sendain Suomi-keskuksessa ja kuullut legendaa meidan juhannusjuhlistamme.. Maailma on aika pieni =)

Noh, nyt kaymaan Kyoto Imperial Palacessa ja sitten ostaan parit heittotahdet Budo Centerista! Haijjjah! Raportoin lisaa kun paasee jossain taas netin aareen.. Markkukin tossa vieressa kirjoittelee jotain omaan blogiinsa, kannattanee tsekata sekin ulos..

Perhe liikenteessä

Morientes, loma on alkanut sen verran vauhdikkaasti ettei ole juuri ehtinyt kirjoitella. Noh, tässä tiivistelmä: Pikkuveli ja vanhemmat saapuivat alkuviikosta Sendaihin menoa katsomaan. Tuli käytyä shoppailemassa ja kelattua läpi pakolliset nähtävyydet. Jani (pikkuveli) tuli muiden vaihtareiden avustuksella tutustutettua Japanin menoskeneen =) (vasemmalla taivaallinen aamupala)

Kuten kuvasta näkyy, myös biitsillä tuli vierailtua. Tarkkaavaisimmat voinevat kuvasta laittaa merkille "pienehkön" sävyeron meikäläisen ja isukin välillä. Suomen kesä siis on ollut aika paljon suosiollisempi arskailulle kun mitä täkäläinen sadekausi.





Tänä viikonloppuna on myös Sendaissa ollut tämä Tanabata festivaali.. joka on noin tuplannut kaupungin katuja tallaavan sierainparimäärän. Myös Suomalaisia on bongattu ennätysmäärä: kollegamme Teemu ja Markku saapuivat Kitamista tänne vieraiksemme, ja TTY:ltä piipahti muitakin tuttuja kasvoja katsomaan lauantain ilotulitusta.

Huomenna lähdemmekin Kitamin poikain ja Tonin kanssa laivalla Nagoyaan, josta aloitamme parin viikon Etelä-Japanin -tourneen. Yritämme raportoida matkan varrelta jostain nettikahvilasta, mutta jos blogiin ei hetkeen päivitystä ilmeenny niin älkää vaipuko epätoivoon. Palailemma Sendaihin elokuun 23. päivän tienoilla, jolloin minun ja Tonin paremmat puoliskot ovat toivottavasti matkassa mukana. (nappaamme heidät kyytiin Tokiosta) Palataan arabialle, täältä tähän!

Sendai Geotaggin'

Haa, törmäsin Pinserissä taannoin Geotaggauksesta kertovaan kirjoitukseen. Noh, sen verran on säätäjän vikaa, että pitihän sitä itsekin kokeilla =) Käsityötä tuohon upposi muutama tunti, mutta pällistelkääpä tuota: Luomus.

Google Maps -n00beille ohjeistettakoon, että vasemmasta yläkulmasta karttaa voi zoomata, oikeasta yläkulmasta vaihtaa satelliittikuvaan ja hiirellä raahaamalla pääsee liikuttamaan karttaa. Niitä oransseja möllyköitä painelemalla pitäisi siis näkyä kyseisestä paikasta napattu kuva (kuvaa klikkaamalla taas näkee suurennoksen).

Google Maps -h4x0reille kerrottakoon, että sivu luotiin seuraavasti: Ensin Picasan ja Google Earthin kanssa Geotagattiin kuvat. Itse sivu luotiin ROBOGeolla. Koska kyseisen ohjelman demoversio lisää mailin verran satunnaisvirhettä koordinaatteihin (eihän se käy!!!), korjattiin oikeat kordinaatit käsipelillä (kirous ja kuolema). Jälkihuomiona todettakoon, että ROBOGeon lisenssin olisi helposti saanut ostettua pelkästään tuon kartan korjaamiseen käytetetyn työajan palkalla ;)

Field Trip

Näin lukukauden lopuksi yliopiston kansainvälisyysosasto järjesti vaihto-oppilaille tarkoitetun kenttäretken! Ja kerrassaan hauska reissuhan se sitten olikin. (Bussiin noustessani kokemista pienistä Battle Royal -viboista huolimatta =)

Perjantaille ohjelmassa oli tutustumiskäynti Nissanin autotehtaalle Tochigiin, Japanilaistyylinen illallanvietto ja yöpyminen Kinugawa Kanko Hotellissa. Lauantaina tutustuminen Nikko Toshogu -temppeliin ja Kegon vesiputousten pällistely.

Itse bussimatkat (reippaat 4 tuntia per suunta) kuluivat varsin rattoisasti. Kaikenkaikkiaan bussilastillisesta vaihtareita yli 10 (!) oli hommannut Japanista itselleen Nintendo DS Lite -pelikonsolit =) (ja kahdella luopiolla oli PSP) Nuo NDSL:t ovat varsin vekkuleita kapistuksia, koska niillä voi langattomasti pelata suuriakin turnauksia! Matkalla taisteltiin siis Tetriksen, Mario Kartin, Metroid Primen, Meteoksen ja monen muun pelin mestaruudesta =) Vaikka en itsekään Tetriksessä mikään käsi ole, niin täytyy tunnustaa että suomipojalla pyyhittiin takamusta niin amerikkalaisten kuin internationalcentterin henkilökuntaan kuuluvan japanilaistypsynkin toimesta. Ainoastaan Mario Kartissa pystyin pitämään hyvin puoliani. Ei se taida olla pelkkä myytti että Jenkeissä ja Japanissa nuoret pelaavat aika paljon..

Mitä itse nähtävyyksiin tuli, niin Nissanin tehtaalla oli ihan mielenkiintoista nähdä massiiviset liukuhihnat ja robotit toiminnassa. Nikko oli suurehko perinteinen temppelialue, ihan jees muttei mitenkään ihmeellinen. Vesiputous ja Nikko:n luontoalue oli todella nättiä seutua. Kuvia reissulta on nähtävissä osoitteissa (koska kuvathan kertovat paljon enemmän kuin meikän näpyttely, niin menkää katsomaan niitä, hushus) http://picasaweb.google.com/kuivis/, sekä http://picasaweb.google.com/toni.levanen/. Siirryimme käyttämään tuota Google Picasan tarjoamaa webbialbumitilaa, koska se on noin 100 kertaa näppärämpi systeemi kuin valikoida, koostaa ja siirrellä erillinen albumi omalle serverilleen =) (krhm.. ei, se ei ollut maksettu mainos) 

OHI ON!

Takana 4kk kestänyt vaihto-opiskelu -osuus; edesssä reilu kuukausi lomailua ja reissaamista Japanissa. Tämän takiahan tänne tultiin! Älkää toki kästittäkö väärin, ei tuo opiskeluosuus täysin vastenmielinen vaihe ollut - ja jotain hyödyllistäkin saattoi jäädä pääkoppaan. Eihän me täänne alunperinkään tultu veren maku suussa opiskelemaan (ja se suunnitelma piti =)

Pahoittelen syvästi että edellisestä blogipäivityksestä vierähti näinkin kauan, mutta.. (lue: seuraa tekosyitä) Kuten kaikki tärkeät ja suuret asiat, myös opintiemme täällä, päättyi arvoiseensa grandefinaleen. Maanantaina aamupäivästä oli Japanin kielioppikoe (aika vaikea, meni lottoamiseksi), puolenpäivän aikaan oli kokeen pienryhmäkeskusteluosuus (helppo, esiannetusta aiheesta) ja illalla oli vielä kuuntelukoe (osittain helpohko, samoja tehtäviä kuin itse kurssin aikana..)

Tiistaina olikin sitten vuorossa toteuttamani projektin loppuseminaariesityksen pitäminen. Itse projektin toteutus ja esityksen pitäminen onnistuivat ihan mukavasti, joten siitä pystyikin sitten hyvillä mielin jatkamaan prof. Kawamatan labratorion lukukaudenpäätösjuominkeihin =) Illastimme, ja lipitimme alkomahoolia 10 periteisen japanilaisen ruokalajin siivittämänä viihtyisässä ravitsemusliikkeessä.
Parin ensimmäisen oluen jälkeen juhlaväen keskustelukieli vaihtui kohteliaasta japanista drunken-engrishiksi (kumpaa ymmärsin paremmin, paha sanoa). Tämän jälkeen tuli vielä jatkettua muutaman samanhenkisen labrakaverin kanssa karaokepaikkaan juomaan lisää ilolientä. Oli aika, eh, mielenkiintoinen kokemus kuulla Muumien tunnari 6:n japanilaisen kuorokaraokena. (taisivat laulaa läpi melkein kaikkien animesarjojen tunnaritkin mitä löysivät tarjonnasta=)

Keskiviikkona sitten seurasi se viimeinen koittelemus: Kanji-tentti. Alkuviikon muilta kiireitä oli kertaaminen jäänyt hieman puolitiehen, ja edellisen illan johdosta ei ollut kovin freessi olo. Sain kuitenkin sen verran piirreltyä harakanvarpaita paperiin, että olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen. Ja kun keskiviikkona kaikilla muillakin vaihto-oppilailla oli homma paketissa, niin pitihän sitä taas juhlistaa.. ja taas kerran aamuyön tunteina raikasi gaijin-lauman epävireinen karaoke jostain Sendain uumenista.. 

Suomi-Ruotsi maaottelu

Viime lauantaina yliopistolla oli jonkin sortin suuri urheiluteemapäivä - "7 Universies Athletic Meet". Tämän kunniaksi myös Kyokushinkai Karate -klubi järjesti seuransisäisen turnauksen. Thomas, Ruotsalainen vaihtari, jo pidempään harrastaneena ehdotti, että josko mekin osallistuisimme kisoihin. Kävi ilmi, että me emme saaneet osallistua samaan sarjaan kuin kerhon muut harrastajat. Joko tämä johtui siitä, että meitä ei lasketä siis seuran virallisksi jäseniksi, tai siitä että olemme paria painoluokkaa ylempänä ;) Kuitenkin, he perustivat meillä oman super-raskaan(?!?) sarjan (punnituksessa meikä oli 80kiloa, Thomas 89kiloa)

No, tottahan toki päätimme osallistua, siitähän tulisi hieno Suomi-Ruotsi -maaottelu =) Lajiin vihkiytymättömille kerrottakoon hieman taustoja: Kyokushinkai Karate on varsin tuore karaten tyylisuunta, 60-luvulla perustettu ja nykyään se on yksi Japanissa eniten harrastetuin karaten tyylisuunta. Googlettamalla varmasti löydätte lisätietoja. Ottelut käydään full-contact -säännöin, vailla käsisuojuksia. Säännöissä päähän kohdistuvat lyönnit on kielletty, potkia saa. Ottelu kestää 2 minuuttia, jonka jälkeen 3 tuomaria ratkaisevat äänestyksellä voittajan. (voittaa voi tietenkin myös tyrmäyksellä) Jos tuomarit äänestävät tasapeliä, jatketaan uudella 2 minuutin jatkoerällä.

Itse ottelu oli todella tasaväkinen. Se ratkesi vasta toisessa jatkoerässä, kun meikältä vaan loppui kunto kesken. En ollut ihan varautunut 6 minuutin matsiin =)Ruotsi voitti siis tällä kertaa, no me saatiin sentään euroviisut ;) Kaikenkaikkiaa urani ensimmäinen full-contact kilpailuottelu (niin, olihan se myös Thomakselle ensimmäinen) oli varsin opettavainen, ja nyt taas tietää mille osa-alueille kannattaa treeneissä enemmän kiinnittää huomiota =) Tosin nyt on joka paikka sen verran täynnä mustelmia ja ruhjeita, ettei tällä viikolla taida pystyä venymään treeneihin.. pitää vahän palautua.. (laiska kun on ;) 

Ja-pan #2

Niin tosiaan, aiemmin oli puhetta tästä meiän projektista leipoa itse leipää.. ja siitähän tuli hyvää! Oi-shiiii, kuten kuvasta ilmennee.. Paistoimme kyseisen leivän riisiheitintä leipäkoneenomaisesti käyttäen, koska täällä asuntolassa ei juuri käypiä uuneja ole. Siis onhan täällä yksi kommuuni-kaasu-uuni, mutta sillä on vähän vaikea leipoa mitään. (Minun taidoillani) sen lämmittäminen tiettyyn lämpötilaan - edes +-100 celsiusasteen tarkkuudella - on sula mahdottomuus.

Mutta seuraavaksi ryhdymme metsästämään ruisjauhoja.. Tummaa leipää riisikeittimellä - ristittäköön se Samipan #3:ksi. (#1 olkoon ne sämpylänkuvatukset joita joskus köksäntuntien inspiroimana väsäilin.. oi niitä aikoja) 

Labroinväliset lentiskisat

Tällä ja viime viikolla on otettu eri professorien tutkimusryhmistä mittaa.. lentopalloturnauksessa. Lienee sanomattakin selvää, että päätä pidemmät "ulkomaalaisvahvistukset" ovat varsin tervettulleita pelaamaan. Vaikka pohjimmiltaan peli on hyvin samanlainen kuin kotosuomessakin, muutama oudohko eroavaisuus löytyy: Ensiksikin kummallakin joukkueella on 9 pelaajaa kerrallaan kentällä. Kenttä on ilmeisesti vain vähän suurempi, eli vilinää ja yhteentörmäyksiä riittää - kontaktilaji siis. Lisäksi syöttöä saa yrittää kahdesti, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.

Sitten lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia.. kun lämpöä hallissa on noin 30 astetta, ja ilmankosteus huomattava, muodostuu kentälle ennenpitkää hikilätäköitä. Vaikka nämä mopattaisiinkin pois ennen uuden pelin alkua, on lakatun puulattian ja sisäpelitossun välinen kitkakerroin samaa luokkaa kun kahden märän jääpalan. Eli itse peli näytti enemmän chevychase-tyyliseltä kaatuilufarssilta kuin urheilulta =)

Pelailu oli kuitenkin todella hauskaa, vaikka meikän labra karsiutuikin jatkosta.. (ei sinänsä että olisimme olleet huonompia, mutta arpa antoi meille 2 erää kolmesta sillä liukkaammalla puolella, nih) Toni taitaa olla paraikaa johtamassa omaa joukkuettaan uusiin voittoihin. Ganbare!

ps. Siinä vielä Kawamata-labran keisarillinen lentopalloedustus 

Kuppinuudelsberger

Howdy How! Jottei viimekuisen ruokaspeciaalin jäljiltä teille jäisi ruokailutottumuksistamme mielikuvaa, jossa syömme päivät läpeensä mitä hienostuneempia kulinaristia teoksia, esittelen hieman maanläheisemmän ruoanlaittoalgoritmin.


Vaihe #1

Poimitaan lähisupermarketista kyytiin mielenkiintoisen näköinen lisää-vain-vesi -kuppinuudelipakkaus. Koska täällä valinnanvaraa löytyy varmaan usean sadan erilaisen maku-valmistaja-combinaation muodossa, ei tarvitse aina syödä sitä samaa perusmättöä.
Vaikka ei ihan kaikkia kannen Kanji-merkkejä osaisikaan lukea, yleensä kuvaa katsomalla saa hyvän perstuntuman sisältääkö kyseinen pakkaus skandinaavisen lihansyöjän ravinnoksi kelpaavaa ruokaa.

Vaihe #2

Laitetaan vesi kiehumaan, avataan pakkaus ja ihmetellään sisältä löytyvää pikkupussien kirjoa. Tyhjennetään kaikkien sisältö kuppiin, ja kaadetaan kiehuvaa vettä kupin sisällä olevaan merkkiviivaan asti. Tämän jälkeen odotellaan rauhassa pakkauksessa määritelty aika (3-5min).



Vaihe #3

Kaadetaan kupista ylimääräinen vesi pois kätevän alumiinifoliosihviläreunuksen avustuksella. Annetaan jäähtyä hetken, ja maistetaan. Tämän jälkeen yleensä sadatellaan hetki, koska herkullisen näköinen kuppinuudeli maistuu "meren antimille".. Tuli kaupassa taas sooloiltua ja valittua "mielenkiintoinen uutuus". Miksei vaan voinut pysyä siinä tutussa ja hyväksihavaitussa vaihtoehdossa? Noh, peli ei ole vielä menetetty, lisätään kuppiin muutama tujaus "Hot Sauce From Hell, The Hottest Hot Sauce in the World":iä =) Tämän jälkeen ei maistu kyllä tippaakaan läpi mikään äyriäinen! Voitto!